Hiidenkirnu

Meiltä on pyydetty kirjoitusta, josta voisi kerrata, mitä tänä vuonna oikein tapahtui. Ensimmäisen Hiidenkirnun ryhmien sijoitukset julkaistiin kalevalamittaan tehtynä runona. Tällä kertaa emme ryhdy samaan, sillä aikomus on kuvata näytösten tapahtumat, ja se olisi runomuodossa vähän turhan iso urakka.

Novgorodin kronikoitsijat olivat jo vähällä kirjoittaa voiton omiensa nimiin, mutta tarkistettuamme kaikki lähteet uudelleen saimme paremman käsityksen tapahtuneesta. Voiton vei loppujen lopuksi Hiidenväki täpärällä piste-erolla 399 – 369. Viimeisen päätavoitteen pisteyttämättä jääminen oli syynä siihen, että virheellisesti sunnuntain loppuseremoniassa ehdimme julistaa Ristinheimon hetkellisesti voittajaksi. Tämän virheen oikaisun lisäksi olemme tarkistaneet kaikkia pisteytyksiä useaan kertaan, ja oikoneet myös vähäpätöisempiä erheitä, jotka eivät kuitenkaan mainittavasti vaikuttaneet osapuolten välisen kamppailun lopputulokseen. Nyt tulokset ovat selvät ja lopulliset, ja pystymme kirjoittamaan neljännen Hiidenkirnun taisteluiden kulun niin kuin se todellisuudessa meni.

Näytös 1 – Etujoukot

Molempien sotajoukkojen eetujoukot olivat saapuneet Hiidensaareen. Tälle linnoitetulle alueelle Kirmukarmu halusi pysäyttää venäläisten sotajoukon. Myös Kalannista saapuneet ruotsalaiset olivat nähneet tilaisuutensa ja yllättäen tunkeutuneet alueelle. He olivat aiemmin ottaneet alueen linnoituksen haltuunsa ja mestanneet sen hämäläisen linnanherran.

Nälänhädän vuonna 1123 Novgorodista asti marssineet Ristinheimon soturit olivat pakotettuja kaivamaan esiin ja ryöstämään maalaisten nauriskuopat. Yksi leipäpitko maksoi kokonaisen hopeakolikon, joten ruokaa ei juurikaan ollut! Eivät hämäläisten sotajoukolla asiat olleet sen paremmin, ja samaan turvauduttiin Hiidenväenkin riveissä. Hiidenväki löysi puolet kätköistä, Ristinheimo neljäsosan.

Viimeistään kun vatsat oli täytetty kolmelle alueelle linnan lähistölle kaivetuista kuopista löydetyillä nauriilla, karkeilla, Pringlesillä ja energiajuomilla, eikä nälkä enää heikentänyt taistelutahtoa, oli aika kartoittaa alue ja ottaa selvää vihollisesta. Tukikohtien teltoissa oli pöydillä kartat, joihin piti sijoitella kaikki pelialueelta löytyvät oleelliset kohteet. Kutakin kohdetta esitti puinen nappula. Näitä oli yhteensä 18 per puoli, ja molemmat saivat niistä 13 oikeisiin kohtiin kartalla. Tiedustelu siis onnistui yhtä hyvin kummallakin puolella.

Kummankin osapuolen etujoukkoja johti sankarin mainetta kantava johtaja, Novgorodilla vepsäläinen Leuku-Jusa ja Hämeellä Kaakilan Uljas-Urtti. Nämä miehet piti vangita, kuulustella 15 minuuttia ja lopuksi lyödä kuoliaaksi. Novgorodin Leuku-Jusa jäi hämäläisten vangiksi, puhui suunsa puhtaaksi, ja menetti hyvän kuulustelun edellyttämän pieksännän päätteeksi päänsä. Uljasta Urttia ei saatu koskaan kiinni, eikä kyllä enää nähtykään sen koommin. Menehtyikö hän, vai eikö mies sittenkään ollut niin Uljas kuin maineensa antoi ymmärtää? Ei ainakaan ruotsalaisten solvauksissa.

Linnan hallinnalla oli merkitystä jokaisen näytöksen lopussa. Se osapuoli tienasi voittoa varten pisteitä, jonka lippu liehui tornissa. Linnaa pitivät aluksi hallussaan kolmannen osapuolen ruotsalaiset soturit. Tuo kauan sitten menehtyneen prinssi Anundin nimeen vannonut rosvojoukko ajettiin ensimmäisen näytöksen aikana pois linnasta, ja heidän rehvakas johtajansa Anders menetti päänsä. Vain yksi kiihkeä saarnamies, Hunnun herra, jäi heidän joukostaan paikalle. Linna jäi näytöksen lopussa Ristinheimon haltuun.

Hämeen hallinnasta käytiin joka näytöksessä kisaa valtaamalla alueelta lippupisteitä, joita myös aina omalle puolelle ryhmälipulla vallattuna käytettiin henkiin heräämiseen. Ensimmäisen näytöksen lopussa tilanne alueiden hallinnan suhteen oli tasan, eikä siitä jaettu pisteitä.

Hiidenkirnussa jokainen tappo lasketaan. Voiton tuovia pisteitä niillä ei saa paljoa, mutta sotasaaliina osapuolet saivat joka näytöksen alussa edellisessä tekemistään tapoista hopeaa. Hiidenväki tienasi tapoilla Ristinheimoa enemmän ensimmäisestä näytöksestä neljänteen. Ensimmäisessä kohtaamisessa tapot menivät 264 – 180. Viidennen näytöksen tapoista kuullaankin sitten myöhemmin aivan oma tarinansa.

Hiidenväki sai tästä näytöksestä yhteensä 60 pistettä, Ristinheimo 48.

Karttakoosteista

Historiikin kirjoittamisen lomassa koostimme lippupisteiden ja tukikohtien klikkereistä kerätyt henkiin heräämisten määrät pelialueen karttaan näytöksittäin. Karttojen ohessa kerrotaan myös verenseisauttajien välineistä kerätyt klikkaukset. Luvut merkkaavat kuolemia sille osapuolelle, jonka alkukirjaimen kohdalla luku on.

Karttakoosteista näkee myös, kuka minkäkin näytöksen lopussa hallitsi linnaa ja mitäkin lippupistettä. Lippupisteet on merkitty numeroilla. Piirityspisteitä linnan lähellä (8-10) osapuoli sai käyttää vain silloin kun linna ei ollut sen hallinnassa, eikä niiden hallinnasta koskaan saanut pisteitä.

Luvut on tarkistettu virheiden varalta useaan kertaan, mutta silti vapautamme itsemme vastuusta siltä varalta, että niitä on jäänyt. Virheistä saa ilman muuta ilmoittaa. Antoisaa analyysia.

Näytös 2 – Linna

Seuraavana aamuna merkillinen Ristuksen sanan saarnaaja, Kalannin kala eli Hunnun herra liittyi pakotettuna hämäläisten sotajoukkoon, luvaten Kirmukarmulle viisaita neuvojaan ja tarjoten sotureita oikeamieliselle päällikölle. Kirmukarmu ei kuitenkaan tainnut osoittautua oikeamieliseksi eli kristityksi, sillä soturit jäivät saamatta. Hunnun herra lähinnä keskittyi luennoimaan Kirmukarmulle uuden sodanjumalan Kiesus Ristuksen voimasta, joka olisi täälläkin vielä oleva Kalevanpoikien mahtiakin suurempi. Päällikkö antoi miehen saarnata, vaikka tämä hieman arveluttava ja ärsyttävä olikin. Ketäpä ei voimakas sotaonnen haltija sen verran houkuttelisi, etteikö tuollaista pientä harmia hetken kestäisi.

Osapuolten päätavoite oli hallita linnaa pelialueen keskustan tuntumassa, tai toisen hallitessa linnaa murtautua sen sisään trebuchetia tai muurinmurtajaa käyttämällä. Linnanvouti piti silmällä linnaansa ja sitä kuka sitä kulloinkin hallitsi. Hallinta tarkistettiin 30 minuuttia näytöksen alettua 15 minuutin välein. Voudin todistuksen mukaan linna oli Ristinheimolla neljä kertaa ja Hiidenväellä kahdesti näinä hetkinä. Hiidenväki onnistui tuhoamaan osan linnan muuria trebuchetin suoralla osumalla, ja vajaan metrin levyisestä aukosta tunkeutuen linna saatiin vallattua. Tästä eteenpäin murtotavoitteen saattoi suorittaa milloin vain, mutta ei niin painokkain pistein.

Uusilinnalainen piispa uhosi tuhoavansa hämäläisten jumalkuvat, ja Kirmukarmun uskottu tietäjä Osmo Karjalainen vaati puolestaan ristinheimon jumalkuvat ryöstettäväksi, jotta ne voitaisiin häpäistä. Hiidenväen toinen tehtävä oli siis kaataa tai mieluummin ryöstää idänuskoisten suuret puiset ristit näiden tukikohdalta. Hämäläisten raskaan puupatsaan ryöstäminen osoittautui turhan hankalaksi, joten sen kaataminen riitti. Tästä Ristinheimo sai hieman yli 1/3 pisteistä. Yksi idänuskon risti oli valmiiksi hajalla, joten hiidet veivät niistä kaksi omalle puolelleen, ja saivat näin 2/3 tavoitteesta tehtyä.

Tietäjä Osmo Karjalainen päätti myös noituvansa ruhtinas Vselovodin ja ortodoksipiispan heikentääkseen vihollista. Saatuaan tietää tästä venäläiset päättivät vangita niin tietäjän kuin Kirmukarmunkin, mutta nämä vain kolmasosan täydestä 15 minuutin ajasta linnan tyrmässä viruttuaan saatiin vapautettua Hiidenväen vallatessa linnoituksen. Ristinheimo sai tästä tavoitteesta kuitenkin puolet pisteistä, koska tietäjän vangiksi ottaminen onnistui.

Tietäjän loitsuun tarvittiin taikakalut, jotka olivat yllättäen joutuneet hukkaan Osmon viimeisimmän metsän antimien voimin tekemän henkimatkan aikana. Harmillisesti Osmo huomasi tämän vasta kun olisi pitänyt jo lähteä noitumaan ruhtinasta ja piispaa. Hiisisoturit lähtivät suo-ojan sillan kupeesta seuraamaan Osmon jälkiä, syötyjä sieniä ja niiden murusia, jotka johtivat aina seuraavalle tajuntaa laajentaneelle aterialle ja lopulta taikakalujen löytöpaikkaan. Kirmukarmu todisti parin hämäläistaistelijan pyörivän kylässä talojen ympäri ja ohitse useaan otteeseen, kunnes viimeiset sienten muruset äkättiin erään vajan portailta. Osmon arpojen löydyttyä vajasta noituudet pääsivät alkamaan ja Uusilinnan ruhtinas kirottiin perinpohjaisesti tämän ollessa vankina hämäläisten hallitsemassa linnassa. Muurien suojassa tietäjä sai rauhassa lukea loitsujaan vaaditut 5 minuuttia, ja ruhtinas poistui huono-onnisena joukkojensa pariin. Piispaa ei koskaan saatu kiinni noitumista varten. Tietäjän loitsinnasta ja vangitsemis-vastatoimesta pisteet menivät tasan.

Linna oli tässäkin näytöksessä lopuksi Ristinheimon hallussa, ja he saivat pisteet myös useampien lippupisteiden hallinnasta ajanoton päättyessä. Tappoja kertyi Ristinheimolle 168 ja Hiidenväelle jo melko huimat 450.

Hiidenväki sai tästä näytöksestä yhteensä 47 pistettä, Ristinheimo 72.

Näytös 3 – Taistelu alueista

Kolmannen näytöksen alettua Hunnun herra pian jätti Kirmukarmun pakanajumalineen oman onnensa nojaan ja vaihtoi puolta enemmän kaltaistensa pariin, olkoonkin että Ristinheimo käytti palkkasotureina kunnon kristityiksi kelpaamattomia, epäjumala Tengriä kumartavia koirankuonolaisia.

Osapuolten päälliköt halusivat nähdä, kumpi on niskan päällä taistelussa Hämeen hallinnasta. Johtohahmot ja osapuolen armeijalippu piti kävelyttää lippupisteeltä toiselle niin, että kukin piste oli vallattu oman puolen ryhmän lipulla, eikä yhtään lippua tai lippupistettä saanut käyttää kahdesti. Lisäksi armeijalipulla vallattu linna laskettiin tähän mukaan. Kirmukarmu huomasi nopeasti, että oman tukikohdan ja linnan väliset kolme pistettä oli hetkessä todettu kuuluvaksi hämäläisille näkemättä vihollisesta silmäystäkään. Totta kai, eiväthän he olisi millään voineet ehtiä samoille seuduille niin nopeasti. Jos johtohahmo oli kuvitellut pääsevänsä todistamaan kiihkeää taistelua vallattujen alueiden halki kulkiessaan tai niiden laajentamiseksi, hän erehtyi. Linnaa kohti liikuttaessa alueen pohjoislaidan tiheässä metsikössä havaittiin jo vihollisjoukkoja, mutta taistelua ei syntynyt. Kuin laivat joukot vain lipuivat hitaasti toistensa ohitse. Myös linna oli seuraavana hämäläisten otettavissa ilman vastarintaa, eivätkä venäläisetkään tietääksemme myöhemmin joutuneet siitä mainittavasti taistelemaan. Vainolaisia nähtiin vihdoin hämäläisten edetessä kohti vihollisen aluetta, eivätkä viimeiset kaksi pistettä kentällä ja suon laitamilla olleet enää aivan itsestään selvästi otettavissa, vaikkakin melko vähillä tappioilla nekin saatiin. Vallattujen alueiden halki kulkeminen onnistui molemmilta puolilta maksimipistein. Osa valtauspisteistä oli väistämättä samoja, mutta niille satuttiin eri aikoihin, ja paljon verta säästyi. Näin helppo on näemmä petkuttaa suuriakin johtajia, eikä heidän asemassaan aina välttämättä paljon älyä vaadita. Molemmat luulivat hallitsevansa Hiidensaarta, vaikka totuus oli toinen.

Myöhemmin ilmeni, että pitkää pohjoista laitaa Hiidenväen tukikohtaan lipunut Ristinheimon joukkio ei lopulta ollutkaan vallattuja alueita mittomassa. Ruhtinas Vselovod oli tällöin ollut toisen joukon saattamana toisaalla lippuja katselmoimassa, ja tämä hiisien näkemä joukko taas saattamassa piispaansa siunaamaan pakanoiden pesän taivaallisen suojeluksen alaiseksi. Ristille pyhitetyt maat kun eivät olisi enää pakanoille suotuisaa maata. Siunaus täytyi suorittaa kolmelta puolelta tukikohdan puista ja risuista kasattujen seinien suuntaan, ja se kesti joka kerralla kolme minuuttia. Hiidenväkeä ei aluksi näkynyt tukikohdassa paljon, mutta piispan liturgian alettua Tursaan sotureita alkoi ilmaantua yhä enemmän ja enemmän. Heidät lyötiin, ja ensimmäinen siunaus onnistui. Toisen kohdalla lyötyjä hiisitaistelijoita kertyi jo paljon tukikohtansa suoja-alueelle verenhimoisina odottamaan kerran kolmessa minuutissa lyövää henkiin heräämisen äänimerkkiä ja pääsevänsä takaisin pesäänsä puolustamaan. Seurasi ankaraa taistelua, kolmatta liturgiaa ei enää kuultu loppuun saakka, ja Ristinheimon siunausoperaatio päättyi siihen. Kirmukarmu todisti tämän paikan päällä puolustustaistelussa jalkaan haavoittuneena.

Tällä aikaa Osmo-tietäjä oli ilmeisesti ollut saatettavana vastaavasti kiroamaan Ristinheimon tukikohtaa, mutta tuo saattue ei hänen kertomansa mukaan koskaan päässyt tavoitteeseensa. Tietäjä pääsi kyllä näkemään Ristinheimon tukikohdan reunan, mutta tämän koirankuonolaisiksi haukkumat Rotat, sekä Ajan Kaarti ja Goblinit estivät tehokkaasti useat pienten erikoisjoukkojen suorittamat operaatiot kirouksen langettamiseksi. Tukikohtien siunaaminen ja kiroaminen poiki siis pisteet 2/3 – 0/3 Ristinheimon eduksi.

Näytöksen lopussa lippupisteiden hallinta oli tasan kuten ensimmäisessäkin näytöksessä, joten normaaleja pisteitä siitä ei nytkään jaettu. Tällä kertaa lippupisteistä kuitenkin annettiin alueen hallintaa näytöksen lopussa painottaneen sivutavoitteen vuoksi ylimääräisiä pisteitä per valtaus sekä pieni määrä lisäpisteitä enemmän aluetta vallanneelle. Nämä pisteet menivät tasan, koska kumpikin hallitsi kahta lippupistettä. Yhtä hyvin tavoitteeseen olisi voitu kirjata molemmille puolille nollat, mutta suuremmat luvut ovat kauniimpia.

Linna oli kolmannen näytöksen lopussa Hiidenväellä. Tappoja heille kertyi runsaat 403 ja Ristinheimolle jälleen 180.

Hiidenväki sai tästä näytöksestä yhteensä 90 pistettä, Ristinheimo 94.

Näytös 4 – Uskonto

Toisen päivän iltana Kirmukarmu tunsi neuvojensa itäisten heimoveljiensä ja näiden mukanaan tuomien koirankuonolaisten peittoamiseksi olevan sen verran vähissä, että päätti yrittää tietäjänsä avulla kysyä neuvoa esi-isiensä hengiltä. Tietäjä Osmo Karjalainen kuitenkin vaati, että tällainen matka tuonpuoleiseen kolmen vanhimman Kalevanpojan eli Ilmarisen, Lemminkäisen, sekä Väinämöisen luo tuli tehdä heidän ominaista mahtiaan edustavilla voimapaikoilla. Näitä olivat ilma, tuli ja vesi. Hiidenväki valtasi parivaljakon edellä nurmikentän lippupisteen ja esti vihollisen pääsyn kyläaukion poikki ensimmäiselle ja toiselle voimapaikalle, sillä Osmo sai kuuden minuutin ajan heitellä arpoja ja vajota aliseen Kirmukarmun yhtä soittoa rummuttaessa kannusta, tietäjän mielestä ei kylläkään riittävän kurinalaisen monotonisesti. Kolmas paikka oli veden lähellä nurmikentän nurkassa, jossa tähän mennessä oli jo käyty useita kovia taisteluita. Kyseisen sijainnin lippupiste oli ainoa tukipiste matkalla kohti vihollisen maita, ja muodostui usein molempiin suuntiin pullonkaulaksi. Siitä etelämpänä olisi ollut hyvä olla vielä ainakin yksi lippupiste lisää, esimerkiksi harjulle menevän metsätien varrella, ensimmäisen Hiidenkirnun maineikkaan “puskarespan” tietämillä. Mutta nyt pelimerkit olivat nämä, ja siihen oli kaikilla tyytyminen. Osmon ja Kirmun matka pysähtyi vähäksi aikaa, ja voimapaikalta oli poistuttava ainakin kerran rummutuksen jo alettua. Mutta lopulta paikka saatiin hiisien hallintaan riittäväksi aikaa, jotta esi-isien neuvot saatiin. Tietäjän mukaan Ilmarisen neuvo Kirmukarmulle oli luottaa miestensä älyyn. Väinämöinen neuvoi olemaan kova vain tarvittaessa, muutoin mukautumaan rennosti kuin vesi. Miekkamies Lemminkäinen taas kehotti olemaan pelkäämättä epäonnistumista.

Vselovodin ja idän kirkon piispan vastaava tehtävä oli siunata hämäläisten pyhiä paikkoja kirkon suojelukseen vahvistaakseen näin otettaan paikallisesta maasta ja sieluista. Kalevanpoikien vallasta vapauttaminenhan oli paikallisille suorastaan suuri palvelus, jonka hurskas piispa mielellään suorittaisi. Piispan saattue ei hämäläisten tarkan tiedustelun ja voimakkaan vastarinnan vuoksi päässyt kaikille oikeille paikoille, ja siunattua saatiin vain paikallisille pyhäksi käynyt puro sillalta. Muut pyhät paikat olivat hedelmällinen maa nurmikentällä, Ilmarista lähelle ulottuva korkea jokitörmä Hiidenväen tukikohdan tasalla sekä riistan antava Tapion metsä kulkukauppiaiden kauppapaikan luona lähellä Hiidenväen tukikohtaa. Sitä Ristinheimo tavoitteli ensimmäisenä, mutta joutui johtajien raportin mukaan kaoottisesti perääntymään takaisin nurmikentälle, jonka siunattavasta paikasta taisteltiin näytöksen loppuun saakka sille pääsemättä. Siunaamiset olivat kestoltaan lyhyempiä kuin Hiidenväen loveen lankeamiset, 4 minuuttia kukin, koska paikkoja oli neljä kolmen sijaan.

Hiidenvuoren linnoituksen hallinta oli jälleen strategisesti tärkeää molemmille osapuolille. Tässä näytöksessä, tunti ajanoton alkamisesta, siinä onnistui jokaisella viidellä kellotuksella Hiidenväki.

Kirmukarmu Hunnun herralle raivostuneena halusi antaa tälle sellaisen lähdön tuonilmaisiin, että se vetäisi vertoja saarnamiehen jatkuvasti mainostaman Kiesuksen Golgatalla kokemalle lopulle. Koska naulat eivät tulleet mukaan, ja ristit ovat kuvatuksia, joihin kunnon Kalevanpoika ei koske, Kirmukarmu ilmoitti sitovansa Hunnun herran puuhun nääntymään jollekin oikein komealle kukkulalle. Mutta Kalannin kala luiskahti pakoon, vaikka Kirmun hamppusiima häneen melkein osuikin. Liittolaisista vihollisiksi muuttuneet miehet kohtasivat illalla siinä samassa paikassa kentän ja lammen nurkassa, mihin jo valtavan moni taistelija oli niittyjen pyhää paikkaa puolustaessaan tai siunattavaksi valloittaessaan henkensä heittänyt. Hunnun herraa suojelevien ristinheimolaisten urheuden ja erityisesti Mannun Vartijoiden kurinalaisuuden ansiosta tämä säästyi puuhun köyttämiseltä ja nälkään nääntymiseltä.

Linnaa hallitsi näytöksen lopussa Hiidenväki, kuten myös suurempaa osaa lippupisteistä. Tapoissa saatiin pyöreitä lukuja, Hiidenväelle 420 ja Ristinheimolle 240.

Hiidenväki sai tästä näytöksestä yhteensä 115 pistettä, Ristinheimo 22.

Näytös 5 – Uhrit

Sunnuntaiaamun kesäteatterinäytöksessä asiat eskaloituivat sen verran voimakkaasti, että kristittyjä vihaava Kirmukarmu repi Hunnun herralta molemmat kädet irti olkapäitä myöten. Kalannin kala kuitenkin selvisi tästäkin ja jatkoi yhä saarnaamistaan. Näin Kirmukarmu tietämättään ja ikäväkseen teki saarnamiehestä Ristinheimon taistelutahtoa suuresti kohottavan marttyyrin, joka niin monien pyhimysten lailla osoitti Ristuksen armon ja rakkauden olevan verenvuodatusta vahvempi voima, joka kaikkien tulisi ottaa sydämeensä ja luopua toisten kustannuksella hankituista aarteistaan. Olkoonkin, että niiden samojen aarteiden perässä ristin veljet ja sisaret olivat Hämeessä itsekin.

Kirmukarmun uhattua repiä tältä lisää raajoja Hunnun herra pakeni vainoajaltaan jo ties monennenko kerran. Tappioistaan ärsyyntyneenä ja Hunnun herran uhrimielestä vaikuttuneena Kirmukarmun mielessä kävi, voisiko se Kiesus todella olla yhtä vahva sodan jumala kuin Iki-Turso? Olihan se haltija kuulemma tappanut jonkun ristuslaisten kovasti pelkäämän vainolaisen jota kutsuttiin Saatanaksi. Lisäksi Kiesuksen soturien kerrottiin etelän hiekkamailla vallanneen suuren Jorsalan kaupungin. Aivan heikkokaan hän ei siis voinut olla.

Hunnun herran tarina voisi päättyä vain kahdella tavalla. Siten, että Kirmukarmu etsisi tämän nopeasti käsiinsä, luetuttaisi tälle Osmolla vainajasielun rauhaan pääsyn estävät loitsut ja tappaisi. Tähän kuluisi 3 minuuttia, kunhan Kirmukarmu ja Osmo pääsisivät miespoloon käsiksi. Kalannin kalan tuli selvitä pakanoilta suojassa puolen tunnin ajan, ennen kuin pääsisi turvaan. Ristinheimon taistelijoiden hänet kohdattua, hän hieman yllättäen kertoi näille toivovansa Jumalalta ihmettä, joka toisi hänen kätensä takaisin hyvän työn jatkamista varten. Ilmeisesti toinen käsi löytyikin, ja todellakin kuin ihmeen kaupalla se saatiin ommeltua takaisin paikoilleen. Pakanasoturit eivät uskaltaneet koskea pyhän miehen jäännöksiin ensimmäiseen puoleen tuntiin, sillä Kirmukarmu varoitti niistä tarttuvan vielä jonkin pahan taudin tai kirouksen. Niitä ei kuitenkaan saanut antaa kristittyjenkään viedä. Sen he olisivat tietysti mielellään tehneet, ja tapansa mukaan laittaneet ne johonkin rasiaan homehtumaan, kuultiin hämäläispäällikön arvelevan.

Puolen tunnin suojattuna toipumisen jälkeen Hunnun herran onnistui vetäytyä Ristinheimon tukikohtaan. Sieltä alkoi marttyyrin ihmeellistä selviämistä juhliva kulkue, jonka oli määrä kiertää tukikohdasta kentän laitaa ja sillan kautta linnalle, linnan läpi, sen jälkeen harjulta kylään ja sen ohi johtavaa tietä pitkin takaisin tukikohtaan. Kulkue pääsi väitetysti kulkemaan linnalle saakka ja sen läpi, poimien mukaansa yli puolet reittiään merkkaavista kyyhkynvalkeista nauhoista.

Hämäläispakanat olisivat voineet vielä yrittää napata, noitua ja antaa Kirmukarmun surmata marttyyrin myös kulkueen aikana. Jos Kirmukarmu olisi saanut Hunnun herran kiinni ja leikattua tästä vielä palan tai pari, tai jos Hiidenväki olisi saanut tämän kädet ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ennen Ristinheimoa, hämäläiset olisivat voineet uhrata pyhän miehen kappaleita esi-isille sotaonneaan voimistaakseen. Tämä olisi tapahtunut niillä samoilla pyhillä paikoilla, joilla Osmo kysyi esi-isiltä neuvoa edellisiltana. Hunnun herran päästessä karkuun ennen kuin näytöstä oli puoli tuntia jäljellä olisi ollut vaihtoehtona uhrata vielä jotain pakanapäällikön omaa, jotta saataisiin lepytettyä epäonnistumisesta vihastuneet esi-isät. Kuitenkin todettuaan Kalannin kalan lipsahdettua jo melko varmasti karkuun Hiidenväen taistelijat päättivät jättää tämän tehtävän suorittamatta ja keskittyä pitämään linnan itsellään.

Ristinheimon taistelijat olivat tähän mennessä todistaneet Hunnun herraan liittyviä käänteitä paljon useampia, kuin Kirmukarmu ainakaan itse pääsi näkemään. Hän ei nimittäin nähnyt Kalannin kalaa kuin vasta näytöksen loppupuolella, kertoen tämän sätkineen linnan luona yhdellä rintaevällä ja sinnikkäästi ilmeisen sitkeää henkeään haukkoen julistaneen edelleen Kiesuksen oppia. Mokomakin. Toinenkin käsi löytyi ilmeisesti vielä myöhemmin ja ommeltiin paikoilleen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihmeellinen mies toden totta.

Linna oli Hunnun herran sivutarinan päättävässä kulkueessa vain yksi etappi, mutta näytöksen suuressa kuvassa sen hallinta oli jälleen tärkeää voiton tuovien pisteiden kannalta ja kummankin osapuolen päätavoite. Hiidenväki piti linnan jokaisella kellotushetkellä itsellään, kuten myös näytöksen lopussa. Myös lippupisteiden hallinnasta näytöksen lopussa voitto meni Hiidenväelle.

Yhteenvetona näytöksestä Hiidenväki epäonnistui Hunnun herran vainon päättävissä sivutavoitteissaan, mutta sai linna-päätavoitteen tehtyä täydessä mitassaan. Ristinheimo päinvastoin voitti lähes täysillä pisteillä pyhään mieheen liittyvät sivutavoitteensa. Hiidenväelle meni yhteensä 72 pistettä, Ristinheimolle 128.

Tässä näytöksessä nähtiin tappojen kerryttämisessä huimia lukuja, joiden oikeellisuutta epäiltiin sekä pelaajien että järjestäjien keskuudessa. Hiidenväki vei hurjat 517 kristittyä taivaaseen tai kiirastuleen, mutta Ristinheimo lahtasi aivan uskomattomat 1259 pakanaa! Se on reippaasti enemmän kuin puolet koko osapuolen tapoista koko tapahtumassa. Emme voi ehkä koskaan päästä täyteen varmuuteen siitä, onko tämä aivan totta, mutta toisaalta tappojen merkitys kokonaispisteisiin on niin pieni, että lopputulos ei muuttuisi, vaikka ne jätettäisiin täysin huomiotta. 1060 hiisikuolemaa tuosta verilöylystä tuli kentän ja lammen “nurkkarespaksi” nimetyltä lippupisteeltä, jos sen lukema tosiaan pitää paikkansa. Osapuolten päähahmotkin todistivat siellä pitkän aikaa todella intensiivistä nuohousta, jossa muutaman sekunnin aikana välillä heräsi henkiin puolen tusinaa taistelijaa. Myös ristinheimolaisia kuoli runsain määrin tuota lippupistettä ympäröivillä pisteillä. Pisteen tärkeys ja verisyys johtui nähdäksemme osaltaan siitä, mistä jo mainitsimme. Noilla main pelialueen pituussuunnassa olisi saanut olla toinenkin lippupiste, esimerkiksi harjulle vievän metsätien varrella, kuten aiemmin todettiin. Nyt ainoa tie eteenpäin oli nurkkapusikon kautta, ja se oli välillä todella rankkaa.

Muita tuloksia näytöksistä

Tapahtumassa oli pari jatkuvaa tavoitetta, joista sai pisteitä. Ensimmäinen oli linnaan murtautuminen trebuchetin tai muurinmurtajan avulla. Siitä sai hieman pisteitä kerran per näytös, ellei se ollut näytöksessä jo päätavoite, jolloin sillä tienasi enemmän pisteitä. Linnanvoudin muistiinpanojen mukaan Hiidenväen toisen näytöksen trebuchet-osuman lisäksi molemmat osapuolet saivat kerran pisteitä portin murtamisesta murtajalla.

Toinen jatkuva tavoite oli kerätä ja käyttää hopeaa. Tässä Voudin, kauppiaiden ja osapuolten päähahmojen kirjanpidon mukaan pärjäsi melkein kaksi kertaa suuremmalla potilla Hiidenväki. Tästä jaettavat pisteet olivat melko vähäiset. Hopeaan liittyen lunnaita ei tietääksemme kuljetettu pelissä lainkaan pelihahmojen vapaaksi saamisen tarkoituksessa. Ristinheimolle merkittiin hopean kokonaispotista velkana vähennettäväksi yhdet lunnaat ruhtinas Vselovodista.

Katkera loppu ei ollut tänä vuonna aiempien tapaan tavallinen team deathmatch -kenttäskenaario ilman respoja. Sen sijaan pelasimme linnan valtausta kaksi 10 minuutin erää käyttäen kahta piirityspistettä, joilta sai herätä henkiin ilman tarvetta käyttää siihen lippuja. Ensimmäisessä erässä Hiidenväki hyökkäsi linnaan ja Ristinheimo puolusti sitä. Hiidenväki sai hyökätessään linnan haltuunsa ja piti sitä 5:32 vallattuna erän aikana. Ristinheimon ei onnistunut vallata linnaa toisessa erässä. Katkeran lopun linnataisteluita ei pisteytetty, eikä niistä kerätty tappoja.

Tappoja kaikista näytöksistä yhteensä, lippupisteiltä, tukikohdista ja verenseisauttajien välineistä tilastoituna kertyi Ristinheimolle 2027 ja Hiidenväelle 2054. Eroa oli 27 tappoa. On merkillistä, miten joka vuosi tapot ovat menneet hyvinkin lähelle tasan. Varsin merkillistä kuitenkin on, miten se tänä vuonna tapahtui. Kuten jo sanottua, tapoilla saatiin enemmänkin hopeaa sotasaaliina kuin voiton tuovia pisteitä, ja varsinkin yhden näytöksen tappovoitto on pistevaikutukseltaan hyvin pieni.

Loppuun liitämme vielä yhteenvedon osapuolten pisteistä taulukkona. Aivan lopulliset pisteet olivat 399 – 369 Hiidenväen hyväksi.

Kauppalan kisat

Tänä vuonna lauantai-illan Kauppalan kisoissa miteltiin tietovisassa, ballistalla ampumisessa sekä pyhitetyn veden kantamisessa. Viiden hengen joukkueet ja tulokset olivat:

1. Bloomerit 10,5p
2. Pikku Rotat 10p
3. Rääh!dönnylkijät 9,5p
4. Boomerit 9p
5. Alter Ego 8p

Palkinnoksi voittajajoukkueen jäsenet saivat sini-puna-kultaiset Hiidenkirnu-vyöviirit.

Ryhmä-äänestyksen tulokset

Ryhmät äänestivät toisiaan joka näytöksen jälkeen. Äänestys tapahtui kahdella kolikolla, joista toinen pudotettiin vastustajan parhaan, toinen omien parhaan ryhmän lokeroon. Itseä ei saanut äänestää. Viimeisen näytöksen jälkeen oli käytössä lisäkolikko, jonka sai antaa vapaasti mille tahansa muulle kuin omalle ryhmälle. Äänestyksessä ei havaittu yhtään vääriä ääniä.

Hiidenväessä taistelleet, nyt “kirnuboffauksessa” jo hyvinkin kokeneet ja 16 taistelijalla tapahtuman suurimpana ryhmänä Raadonnylkijät keräsivät yhteensä 20 pistettä ja saivat tällä 1. sijan. Voittaja sai uuden kiertopalkinnon, Kirnukypärän, jonka hiekkaan valetuissa koristelaatoissa näkyvät tapahtuman viitekehykset kuvina. Joka vuosi kypärään lisätään yksi laatta.

Toiselle sijalle ylsi Ajan Kaarti Ristinheimon puolelta 17 pisteellä. Osapuolten jaot olivat ryhmien kokemuksen suhteen epätasaiset. Tämän johdosta selväksi altavastaajaksi joutuneella osapuolella ja lukumääräisesti kohtalaisen pienenä ryhmänä (7) taistelleena tämä on erittäin kova suoritus, joka kertoo korkeasta yksilötaidosta, taktisesta pelisilmästä ja laadukkaasta johtamisesta.

Kolmannen sijan jakoivat Hiidenväen Harhamainparvi (5 taistelijaa) ja Ristinheimon Rotat (~13 taistelijaa) 13 pisteellä. Harhamainparvenkin sijoitus kertoo kovasta taitotasosta ja kyvystä “pelata Hiidenkirnua”. Pieneen väkimäärään nähden he saivat paljon vaikutusta aikaan. Rottien rivit täyttyivät tänä vuonna suurelta osin Rovaniemen nuorista, mutta kovista taistelijoista. Hiiriksi välillä nimetyt nuoret Rotat saivat energisyydellään paljon aikaan, ja nuorisoa kehuvia puheenvuoroja kuultiin molemmilta osapuolilta. Ei huono suoritus, vaikka nyt vähän kotiin päin kehutaankin.

Järjestäjät äänestivät myös mielestään tyylikkäimmän taistelijayksilön. Tämän palkinnon voitti Karoliina Kantola.

Lisäksi ryhmät saivat äänestää mielestään tyylikkäintä ryhmää. Tämän palkinnon voitti Mannun Vartijat. 

Tällainen oli tämän vuoden Hiidenkirnu, sarjassaan neljäs. Onnittelut voittajille. Vuoden päästä lisää!