{"id":499,"date":"2023-05-01T06:51:21","date_gmt":"2023-05-01T06:51:21","guid":{"rendered":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/?p=499"},"modified":"2023-05-01T07:19:43","modified_gmt":"2023-05-01T07:19:43","slug":"korppisoturin-synty-osa-4","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/2023\/05\/01\/korppisoturin-synty-osa-4\/","title":{"rendered":"Korppisoturin synty, osa 4"},"content":{"rendered":"\n

Kirjoittanut: Tero Rautio<\/em><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sikirjoitustiimi: Tero Rautio, Antti Mikkola & Heikki Tikkanen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuva: Oula Wargh<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Sari-tiet\u00e4j\u00e4 oli astellut Hannun eteen Erkin kiitt\u00e4ess\u00e4 jumaliaan. Hannu tuijotti ilmek\u00e4\u00e4n v\u00e4r\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00e4 harmailla silmill\u00e4 tiet\u00e4j\u00e4n merkitsevi\u00e4 silmi\u00e4. Hymyillen Sari oli kumartunut l\u00e4hemm\u00e4ksi Hannua ja kuiskannut t\u00e4lle ter\u00e4v\u00e4sti, mutta hiljaa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dN\u00e4yt\u00e4 meille, mit\u00e4 sinulla vuorostaan on taskussasi. Ei siin\u00e4 oikeassa, vaan syd\u00e4menpuoleisessa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kaiken aikaa Hannu piti katseensa tiet\u00e4j\u00e4n silmiss\u00e4 ja h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 liikkui hitaasti vasempaan rintataskuun, jota nappi piteli kiinni. H\u00e4n aukaisi napin tottuneesti yhdell\u00e4 k\u00e4dell\u00e4 ja veti pienest\u00e4 taskusta esiin jotain. <\/p>\n\n\n\n

\u201dAvaa se\u201d, Sari k\u00e4ski Hannun kohottaessa nyrkkiin puristetun k\u00e4den h\u00e4nen eteens\u00e4. Hannun avatessa k\u00e4tens\u00e4, paljastui esiin pieni rautaristi kevyess\u00e4 ketjussa. Sikke n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n ja nosti v\u00e4kipuukkonsa osoittamaan Hannua. Vasta sitten Erkki tajusi mit\u00e4 oli tapahtunut. Jos aiemmin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 oli ly\u00f6nyt ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen iskun, j\u00e4tti se nyt vuorostaan yhden ly\u00f6nnin v\u00e4list\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken h\u00e4mmennyksen keskell\u00e4 kukaan ei n\u00e4hnyt, kuinka toinen Hannun tovereista kumartui vaivihkaa ottamaan saappaanvarteen piilottamansa tikarin. Seuraavat asiat eteniv\u00e4t nopeasti. Mies veti esiin tikarin ja yritti sy\u00f6ksy\u00e4 Sarin kimppuun.<\/p>\n\n\n\n

Erkki h\u00e4tk\u00e4hti, kun yht\u00e4kki\u00e4 nuoli sujahti heid\u00e4n v\u00e4list\u00e4\u00e4n pys\u00e4htyen Saria uhanneen miehen silm\u00e4\u00e4n. Miehen hy\u00f6kk\u00e4ys pys\u00e4htyi niille sijoilleen. H\u00e4nen ainoaksi j\u00e4\u00e4nyt silm\u00e4ns\u00e4 tuijotti eteens\u00e4 typertyneen\u00e4, kuin ei olisi uskonut, mit\u00e4 h\u00e4nelle juuri \u00e4sken oli tapahtunut. Kuolevan miehen katse oli kiinnittynyt Antero Haloseen, joka jousi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n puolestaan itse tuijotti k\u00e4ttens\u00e4 t\u00f6it\u00e4. Erkki <\/strong>ei olisi uskonut kenenk\u00e4\u00e4n pystyv\u00e4n ottamaan nuolta ensin viinist\u00e4 ja sitten ampumaan sit\u00e4 niin tarkasti, niin lyhyess\u00e4 ajassa.<\/p>\n\n\n\n

Edelleen tikaria pidellen tuo mies kaatui j\u00e4tintarhan keskelle, nuoli silm\u00e4ss\u00e4\u00e4n t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4en. Sari n\u00e4ytti raivostuvan t\u00e4st\u00e4 huomattavan enemm\u00e4n kuin itse hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4. Jos h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 oli aiemmin ollut matala ja miellytt\u00e4v\u00e4kin, muistutti se nyt jonkinlaista murinan ja kurkku\u00e4\u00e4nen sekoitusta. Se oli \u00e4\u00e4nt\u00e4, jollaista ei olisi uskonut naisesta p\u00e4\u00e4sev\u00e4nk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\u201dViek\u00e4\u00e4 tuo v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisen ruumis nopeasti pois saastuttamasta pyh\u00e4\u00e4 paikkaa!\u201d tiet\u00e4j\u00e4 murisi ja nopeasti kaksi soturia nostivat ruumiin pois. Sill\u00e4 v\u00e4lin Sikke veti Hannun pois keh\u00e4n vierest\u00e4 pidellen v\u00e4kipuukkoa t\u00e4m\u00e4n kaulalla. Kaksi muuta soturia tarttuivat Hannun toiseen toveriin Sarin osoittaessa t\u00e4t\u00e4 kallosauvallaan. Antero asteli ulkoisesti rauhallisen oloisesti noiden kahden miehen eteen. Hannu ei tehnyt vastarintaa, vaan tyynesti otti vastaan kohtalonsa. H\u00e4nen toverinsa sen sijaan rimpuili vastaan, mutta sai siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 lujan nyrkiniskun vatsaan. Miesten k\u00e4det sidottiin heid\u00e4n selkiens\u00e4 taakse. <\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4k\u00f6 siis olet se kirkon l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 vakooja, jonka oli tarkoitus paljastaa Kipuvuoren k\u00e4tk\u00f6paikka sille Hemmingille? H\u00e4nelle, joka niin kovin on uhonnut tulevansa meit\u00e4 riist\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ajamaan meid\u00e4t yh\u00e4 pohjoisemmaksi?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hannu ei vastannut mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 sai Siken raivon partaalle. H\u00e4n l\u00e4im\u00e4isi Hannua kasvoihin niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4 heilahti sivulle. \u201dP\u00e4\u00e4llik\u00f6lle vastataan, kun h\u00e4n kysyy jotain!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hannun huuli alkoi vuotaa verta, eik\u00e4 h\u00e4nen katseensa ollut en\u00e4\u00e4 niin ylpe\u00e4 ja tiet\u00e4v\u00e4, mit\u00e4 se viel\u00e4 aiemmin oli ollut. Varma se kuitenkin oli. \u201dMin\u00e4 tein vain, mit\u00e4 minun k\u00e4skettiin tehd\u00e4. Itse min\u00e4 halusin t\u00e4lle matkalle l\u00e4hte\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Lopulta Halonenkin n\u00e4ytti hurjistuvan. H\u00e4n astui viel\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s Hannua ja h\u00e4nen kokonsa oli vaikuttava. Hannua p\u00e4\u00e4t\u00e4 pidempi Antero h\u00e4din tuskin korotti \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n, mutta silti se uhkui voimaa ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 kipin\u00f6iv\u00e4t. \u201dTe ette tule ikin\u00e4<\/em> saamaan Kipuvuorta itsellenne. Ette niin kauan kuin yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n hiiden pojassa henki pihisee. Sin\u00e4 ja toverisi tulette olemaan ensimm\u00e4iset, mutta ette suinkaan viimeiset uhrit Iki-Tursolle. Kunhan olemme kuulustelleet teit\u00e4 lis\u00e4\u00e4, niin heit\u00e4mme teid\u00e4t suurimpaan kirnuun. Katsotaan sitten, onko jumalastasi my\u00f6s pelastajaksesi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Antero katsoi viel\u00e4 sotureitaan. \u201dMin\u00e4 l\u00e4hden jo edelt\u00e4 Kipuvuorelle. P\u00e4\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4 n\u00e4m\u00e4 muut jatkamaan matkaansa. Saatelkaa vangit ja my\u00f6skin sepp\u00e4 kuninkaan eteen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u00c4skeiset tapahtumat olivat j\u00e4rkytt\u00e4neet kaikki. Matkaajat l\u00e4htiv\u00e4t vaitonaisina kulkemaan soturien ohjaamina pois lehdosta ja j\u00e4tintarhan vierest\u00e4. Vangit kulkivat sotureiden saattelemina ja yksi jatuleista raahasi pois kirkon miehen ruumista. Erkki j\u00e4i viimeisten joukkoon, sill\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti odottaa, jotta tiet\u00e4j\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi ulos j\u00e4tintarhan sokkelosta. Murhe painoi h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n raskaasti ja h\u00e4n tunsi olonsa petetyksi. H\u00e4n yritti unohtaa mielest\u00e4\u00e4n, kuinka j\u00e4rkyttynyt oli ollut kuolleen miehen ilme Anteron nuolen puhkaistessa t\u00e4m\u00e4n silm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Kun tiet\u00e4j\u00e4 astui keh\u00e4st\u00e4 ulos, Erkki py\u00f6ritteli mustaa korpinkive\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. L\u00e4hemp\u00e4\u00e4 katsottuna hirvenkallo n\u00e4ytti entist\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4lt\u00e4, muistuttaen kuoleman l\u00e4sn\u00e4olosta. Edes elokuisen keskip\u00e4iv\u00e4n keltainen valo ei saanut Sarin sinisten silmien viileytt\u00e4 l\u00e4mmitetty\u00e4. Tiet\u00e4j\u00e4 odotti maltillisena, ett\u00e4 Erkki sai aseteltua sanat suuhunsa sopivaksi katsomallaan tavalla. Erkki olisi halunnut sanoa moniakin asioita. H\u00e4n tunsi sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sill\u00e4 hetkell\u00e4 paljon. Surua ja vihaakin. Mutta h\u00e4n yritti sys\u00e4t\u00e4 nuo ajatukset kauemmas, jottei menett\u00e4isi t\u00e4t\u00e4 arvokasta hetke\u00e4 tiet\u00e4j\u00e4n kanssa.   <\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4 puhuit jotain korppisoturista. Voisitko kertoa minulle siit\u00e4 enemm\u00e4n?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sari oli hetken vaiti, mutta tuijotti silti herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Erkki\u00e4. \u201dMeit\u00e4 tiet\u00e4ji\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4jin\u00e4. Me saatamme v\u00e4litt\u00e4\u00e4 kipuja Kivuttarelle, kuten sin\u00e4 osasit kertoakin, mutta me my\u00f6s v\u00e4lit\u00e4mme tietoa alisesta t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Sanotaan, ett\u00e4 kahdella el\u00e4imell\u00e4 on kyky matkata alisen kaikkiin tasoihin ja takaisin, k\u00e4\u00e4rmeell\u00e4 ja korpilla. K\u00e4\u00e4rmeet menev\u00e4t sinne kivenkoloista, joihin ne pakenevat uhkaajiaan ja korpit lent\u00e4v\u00e4t sinne \u00f6iseen aikaan. Viestinviejin\u00e4 me k\u00e4yt\u00e4mme n\u00e4it\u00e4 kahta el\u00e4int\u00e4. Mutta tarinat eiv\u00e4t pid\u00e4 aina paikkaansa.\u201d <\/p>\n\n\n\n

\u201dEttek\u00f6 siis tuokaan meille viestej\u00e4 alisesta?\u201d Erkki kysyi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTuomme toki\u201d, Sari vastasi hymyillen. Se ei ollut ilke\u00e4\u00e4, ylenkatsovaa hymy\u00e4, mit\u00e4 Salmisen kasvoilla oli totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, mutta sit\u00e4 oli silti vaikea tulkita. Erkin oli vaikea irrottaa katsettaan tiet\u00e4j\u00e4n silmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dViestinviejin\u00e4 me k\u00e4yt\u00e4mme nimitt\u00e4in ihmisi\u00e4. Heit\u00e4, jotka ovat maailmojen v\u00e4lisi\u00e4 matkaajia. Me tiet\u00e4j\u00e4t olemme itsekin sellaisia, mutta kaikki eiv\u00e4t voi matkata alisen alimmille tasoille. Se olisi liian vaarallista. Siihen pysty\u00e4kseen t\u00e4ytyy olla todella mahtava tiet\u00e4j\u00e4 tai sitten siihen tarkoitukseen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n aivan erityisi\u00e4 ihmisi\u00e4\u2026 Sin\u00e4kin uskoakseni k\u00e4vit alisessa ollessasi henkihieveriss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4 siis uskot minua? Ett\u00e4 se, mit\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in j\u00e4tinlinnassa, on totta?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dPyhill\u00e4 paikoilla ei n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4kyj\u00e4 suotta. Jatulit ovat ep\u00e4luuloisia kaikkia kohtaan, jotka tulevat ulkopuolelta. Mutta sin\u00e4h\u00e4n et taida tullakaan ulkopuolelta, et oikeasti \u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki ei pystynyt en\u00e4\u00e4 katsomaan tiet\u00e4j\u00e4\u00e4n p\u00e4in, vaan k\u00e4\u00e4nsi katseensa vaivautuneena muualle. \u201dEn silti ymm\u00e4rr\u00e4, miten se soturiosuus t\u00e4h\u00e4n liittyy. En min\u00e4 ole mik\u00e4\u00e4n soturi. Miekkanikin min\u00e4 tein vain oman henkeni pitimiksi ja taistelemista olen opetellut vain v\u00e4h\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sari oli hetken vaiti. \u201dEi korppisoturi olekaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suuri taistelija. Suuruutta on matkata Tuonelaan ja palata sielt\u00e4 takaisin. En usko, ett\u00e4 korppisoturi olisi silti pelkk\u00e4 viestintuojakaan. Kenties h\u00e4n oppii maanalaisessa loitsujen sanoja muinaisilta tai sotataitoja jumalilta. Tai ehk\u00e4p\u00e4\u2026 h\u00e4n pystyy hankkimaan meille lis\u00e4\u00e4 sotureita. Sellaisia, joita vastaan ristinheimokaan ei jumalansa kanssa p\u00e4rj\u00e4\u00e4.\u201d <\/p>\n\n\n\n

Erkki ei tiennyt, mit\u00e4 en\u00e4\u00e4 vastaisi tiet\u00e4j\u00e4lle, joten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 l\u00e4ht\u00f6\u00e4 muiden per\u00e4\u00e4n. Sari kuitenkin viel\u00e4 esti Erkki\u00e4 l\u00e4htem\u00e4st\u00e4 asettamalla kallosauvan t\u00e4m\u00e4n eteen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dYhdess\u00e4 asiassa sin\u00e4 kuitenkin olit v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\u201d, Sari sanoi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMiss\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Siniset silm\u00e4t mittailivat Erkki\u00e4 ja nyt noidan suu oli tiet\u00e4v\u00e4ss\u00e4 hymyss\u00e4. \u201dEiv\u00e4t j\u00e4ttil\u00e4iset suinkaan ole edesmenneit\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

–<\/p>\n\n\n\n

Uiskon luona Erkki p\u00e4\u00e4tti viel\u00e4 kiitt\u00e4\u00e4 Salmista erikseen siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli suositellut h\u00e4nt\u00e4 jatuleille ja n\u00e4in mahdollistanut h\u00e4nen p\u00e4\u00e4syns\u00e4 v\u00e4en joukkoon. Salminen palasi heid\u00e4n aikaisempaan k\u00e4\u00e4rmekeskusteluunsa paljastamalla, ett\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 uisko tarkoitti itse asiassa vesik\u00e4\u00e4rmett\u00e4. Erkin oli pakko nauraa \u00e4\u00e4neen, vaikkei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 kovin huvittuneeksi itse\u00e4\u00e4n tuntenutkaan. H\u00e4n oli l\u00e4htenyt etsim\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4rmeen voimaa ja saanut tehd\u00e4 matkaa vesik\u00e4\u00e4rmeell\u00e4. Miten kaikki asiat liittyiv\u00e4tkin niin hyvin toisiinsa!<\/p>\n\n\n\n

Saatuaan miekkansa takaisin ja p\u00e4rerepun selk\u00e4\u00e4ns\u00e4, Erkki n\u00e4ki, kuinka toinen Hannun mukana matkanneesta kirkon miehest\u00e4 l\u00e4hti vastarannalla viimeiselle matkalleen hiisisotureiden kantamana. Tuo mies tuskin saisi toivomaansa papin siunaamaa hautaustoimitusta, vaan l\u00f6yt\u00e4isi viimeisen sijansa kirnun uumenista. Soturit odottivat, ett\u00e4 matkaajat saivat laitettua uiskon takaisin vesille. Sikke vartioi k\u00f6ytetty\u00e4 Hannua ja t\u00e4m\u00e4n toveriaan, jotka hekin seurasivat kuolleen toverinsa viimeist\u00e4 matkaa. Erkki p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hesty\u00e4 Sikke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dLuvallasi, Sikke, min\u00e4 voisin sinun l\u00e4sn\u00e4 ollessasi puhututtaa toista n\u00e4ist\u00e4 vangeista. Venematkallamme me juttelimme paljon ja ehk\u00e4 voisin saada h\u00e4nest\u00e4 irti tietoja, jotka olisivat teille hy\u00f6dyksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sikke mittaili Erkki\u00e4, josta tulisi heid\u00e4n sepp\u00e4ns\u00e4 ja osa heid\u00e4n v\u00e4ke\u00e4\u00e4n. Sitten h\u00e4n ny\u00f6kk\u00e4si. \u201dPuhuivatpa he mit\u00e4 tahansa, niin se ei tule muuttamaan heid\u00e4n kohtaloaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki kiitti ja astui Hannun eteen. <\/p>\n\n\n\n

\u201d\u00c4l\u00e4 puhu heille mit\u00e4\u00e4n. Tuokin on nyt yksi heist\u00e4!\u201d Hannun toveri supatteli, mutta Sikke l\u00f6i h\u00e4nt\u00e4 lujasti kasvoihin. H\u00e4n sitoi miehen suun ja antoi sen j\u00e4lkeen Erkille luvan jatkaa. Erkki vei Hannun hieman sivummas toveristaan ja tuijotti t\u00e4t\u00e4 sen j\u00e4lkeen kiinte\u00e4sti silmiin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dH\u00e4n ei taida ollakaan mik\u00e4\u00e4n kyl\u00e4nmies, naapuritilallinen, joka halusi l\u00e4hte\u00e4 kauppamatkalle kanssasi?\u201d Erkki kysyi ny\u00f6k\u00e4ten Hannun elossa olevan toverin puoleen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dH\u00e4nen piti toimia henkivartijanani kuten tuon toisenkin miehen. Min\u00e4 kyll\u00e4 sanoin heille, etten sellaisia tahtoisi mukaani\u201d, Hannu vastasi. Erkki tuijotti inhoten miest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMin\u00e4 luulin, ett\u00e4 olin oppinut tuntemaan sinut. Kaikki ne keskustelut, joita me k\u00e4vimme\u2026 Yrititk\u00f6 sin\u00e4 vain mielistell\u00e4 minua, joka olen sinulle pelkk\u00e4 jumalaton, kuten te toisinuskovia kutsutte?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEn\u201d, Hannu yritti sanoa niin vakuuttavasti kuin pystyi. \u201dErkki, min\u00e4 en koskaan pyrkinyt hy\u00f6tym\u00e4\u00e4n sinusta tai huijaamaan sinua. Min\u00e4 suuresti nautin keskusteluistamme. Sin\u00e4 ja min\u00e4 ehk\u00e4 uskomme eri tavalla, mutta…\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSe on totta. Minulle n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t ole uskomuksia. Ne ovat tiet\u00e4myst\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta me molemmat olemme etsij\u00f6it\u00e4. Kuule, eiv\u00e4t Hemminki ja kuningas Maunukaan ole t\u00e4ydellisi\u00e4, kuten eiv\u00e4t varmasti ole jatuleidenkaan kuninkaat. Ei tieto ole yksin kirkolla. Siit\u00e4 me olemme samaa mielt\u00e4!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta sinulle k\u00e4\u00e4rme on paha ja minulle k\u00e4\u00e4rme on voima.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dTai ehk\u00e4 me puhumme eri asioista, kun me puhumme k\u00e4\u00e4rmeest\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dKuka sin\u00e4 oikein edes olet? Maanviljelij\u00e4 sin\u00e4 v\u00e4itit olevasi, mutta joku muu sin\u00e4 olet, kun kerran henkivartijoitakin on matkallesi annettu. Min\u00e4 olen sepp\u00e4 Pohjanmaalta, mutta sinusta min\u00e4 en tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Kuka sin\u00e4 oikein olet, Hannu Peteri?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hannu katsoi surumielisen\u00e4 matkatoveriaan. \u201dHyv\u00e4 on, sin\u00e4 olet ollut ihailtavan rehellinen kaiken aikaa, Erkki Uolevinpoika. Kenties et ole kaikkea halunnut matkastasi paljastaa ennen t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta min\u00e4 en t\u00e4ss\u00e4 asiassa ole ollut yht\u00e4\u00e4n sen parempi. P\u00e4invastoin. Ehk\u00e4p\u00e4 aloitan kertomalla oikean nimeni. Min\u00e4 olen Johannes Pedersson ja toimin Peders\u00f6ren, anteeksi, suomalaisittain siis Peurasaaren pit\u00e4j\u00e4n kirkkoherrana. Kaarlelan kappeli kuuluu my\u00f6s hallintani alle. Sielt\u00e4 min\u00e4 kotoisin olen, mutta jumaluusoppia opiskelin Uppsalassa. Sielt\u00e4 minun Biblian tuntemukseni ennen kaikkea on per\u00e4isin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKirkko ja piispa Hemminki pit\u00e4v\u00e4t minua suuressa arvossa. Jo rippikoului\u00e4ss\u00e4 min\u00e4 sain Jumalan Hengelt\u00e4 prophetian lahjan. Se tarkoittaa ennustamista. Min\u00e4kin siis olen yhdenlainen tiet\u00e4j\u00e4, jos niin haluat sanoa. Min\u00e4 n\u00e4en ihmisten tien ja siksi kirkko minua niin kovin arvostaa. T\u00e4lle matkalle he toivoivat minun l\u00e4htev\u00e4n, koska he uskoivat, ett\u00e4 Kristuksen Henki johdattaisi minut suoraan k\u00e4\u00e4rmeen pes\u00e4\u00e4n. Kuten H\u00e4n tekikin.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dJa mit\u00e4 sin\u00e4 luulit hy\u00f6tyv\u00e4si siit\u00e4, ett\u00e4 saat pian tiet\u00e4\u00e4 Kipuvuoren sijainnin? Pian sin\u00e4 itse olet Kipuvuoren sy\u00f6vereiss\u00e4 aivan kuten toverisikin!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dErkki, min\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 olet vihainen\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dV\u00e4\u00e4rin. Min\u00e4 olen raivoissani<\/em> siit\u00e4, ett\u00e4 annoin itseni tulla kirkonmiehen huijaamaksi. Samanlainen kelmi sin\u00e4 olet kuin ne kaikki muutkin. Keksit tarinan \u00e4idist\u00e4sikin, jotta\u2026\u201d    <\/p>\n\n\n\n

\u201dEi, sit\u00e4 min\u00e4 en suinkaan keksinyt.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki hengitti raskaasti ja kiihke\u00e4sti, mutta oli yll\u00e4ttynyt tuosta tiedosta.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMinun \u00e4itini todella on sairas\u201d, Johannes, kuten miehen oikea nimi kuului, vakuutti. \u201dEhk\u00e4p\u00e4 he siksi l\u00e4hettiv\u00e4tkin juuri minut. He n\u00e4kiv\u00e4t ep\u00e4toivoni ja k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 hyv\u00e4kseen. Sill\u00e4 jos min\u00e4 l\u00e4htisin matkalle etsim\u00e4\u00e4n harvinaisia rohtoja, tiet\u00e4jien salaisuuksia, niin kenties tulisin l\u00f6yt\u00e4neeksi itse Kipuvuorenkin. Mutta toisaalta, niin ep\u00e4toivoinen kuin olenkin \u00e4itini puolesta, niin t\u00e4m\u00e4 matka on saanut minut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Hemmingin todella t\u00e4ytyy tulla my\u00f6s nuo kirnut siunaamaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMit\u00e4 sin\u00e4 oikein puhut?\u201d Erkki kysyi ja h\u00e4nen oli vaikea hillit\u00e4 suuttumustaan.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEn min\u00e4 itsest\u00e4ni niink\u00e4\u00e4n ole huolissani. Valehtelisin, jos v\u00e4itt\u00e4isin, ettei pelko ole saanut minussakin valtaa, mutta se on vanha min\u00e4. Lihallinen min\u00e4. Se on se k\u00e4\u00e4rme, josta min\u00e4 aiemmin puhuin. Mutta Kristus minussa ei pelk\u00e4\u00e4. En min\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 sit\u00e4, mit\u00e4 he tekev\u00e4t maalliselle tomumajalleni, sill\u00e4 min\u00e4 uskon nousevani kuolleista kuten Herranikin. <\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta sinusta min\u00e4 olen huolissani, Erkki Uolevinpoika. Min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 sin\u00e4 haluat matkata siihen Tuonelaan, josta me puhuimme eilen illalla. Min\u00e4kin uskon tuonelaan. Ei ihmisen sielu joudu v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kadotukseen tai taivaaseen h\u00e4nen kuoltuaan. Kiirastuleen kenties, mutta helvetin tuomio annetaan vasta viimeisell\u00e4 tuomiolla. Se on toinen kuolema. Mutta se Tuonela, josta sin\u00e4 puhut\u2026 se ei ole vain esi-isiesi leposija. Ehk\u00e4 sin\u00e4 uskot, ett\u00e4 jumalat ja henget ovat vain hyvi\u00e4, mutta siell\u00e4 on my\u00f6s paljon pahaa. Sill\u00e4 on olemassa my\u00f6s pahoja henki\u00e4. Nuo henget on jo tuomittu kadotukseen ja haluavat vied\u00e4 sinne mukanaan kaikki muutkin. Siksi Hemmingin t\u00e4ytyy tulla siunaamaan nuo kirnut, jotta niist\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 aliseen. Ja ettei sielt\u00e4 tule ket\u00e4\u00e4n t\u00e4nne.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4k\u00f6 siis haluat, ett\u00e4 se valtaa janoava hullu tulisi t\u00e4nne ja veisi minulta tien minun is\u00e4ni luo!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dBiblia varoittaa meit\u00e4 ottamasta yhteytt\u00e4 vainajien henkiin ja sille on varmasti syyns\u00e4. Kirkko julistaa sen sijaan j\u00e4lleenn\u00e4kemisen toivoa. Jos \u00e4itini on tarkoitus l\u00e4hte\u00e4 t\u00e4st\u00e4 maallisesta ajasta, niin me tapaamme kerran taivaan kodissa. Sin\u00e4 voit uskoa samalla tavalla, Erkki!\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta tuo on mahdollista vain, jos ihmiset uskovat siihen sinun Ristukseesi! Min\u00e4 en muista is\u00e4ni kasvoja, mutta min\u00e4 luulen, ettei h\u00e4n sinun jumalasi edess\u00e4 kumarrellut. Ja en kumartele min\u00e4k\u00e4\u00e4n.\u201d <\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4 voit olla vihainen kirkonmiehille, mutta ei sinun tarvitse olla vihainen Jumalalle. Kenties Hemminki on vain suuruudenhullu ja vallanhimoaja. Mutta Jumalan Henki voi toimia vajavaistenkin ihmisten kautta. Piispana h\u00e4n on arvovallaltaan juuri oikea mies siunaamaan kirnut. Nyt sin\u00e4 et sit\u00e4 viel\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4, mutta jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sin\u00e4 viel\u00e4 kiit\u00e4t kirkkoa siit\u00e4, ettei t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt jokin suurempi paha valloilleen. Ehk\u00e4p\u00e4 muinaiset j\u00e4ttil\u00e4iset <\/strong>yrittiv\u00e4tkin kertoa sinulle juuri siit\u00e4. Kyll\u00e4 Bibliakin tunnustaa j\u00e4ttil\u00e4isten <\/strong>olemassaolon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki ei en\u00e4\u00e4 halunnut kuunnella Hannua, jota h\u00e4n ei pystynyt viel\u00e4 ajattelemaan oikealla nimell\u00e4\u00e4n, kuten ei ollut pystynyt Salmistakaan. H\u00e4n oli jo k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4lle selk\u00e4ns\u00e4, kun Hannu p\u00e4\u00e4tti viel\u00e4 puhua. <\/p>\n\n\n\n

\u201dMin\u00e4 olen n\u00e4hnyt ennalta, miten t\u00e4m\u00e4 kaikki tulee p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n. Yksi noista kirnuista tullaan nime\u00e4m\u00e4\u00e4n piispa Hemmingin kirnuksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki n\u00e4ki, miten Sikkekin ker\u00e4si raivoa tuon ennustajaksi itsens\u00e4 kutsuman miehen sanoista, mutta h\u00e4n ehti ensin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa Hannu ei saanut osakseen pelkk\u00e4\u00e4 avok\u00e4mment\u00e4, vaan Erkki l\u00f6i t\u00e4t\u00e4 voimiensa takaa sormet puristettuina nyrkkiin. Hannun p\u00e4\u00e4 retkahti voimakkaasti sivulle.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEnnustitko sin\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin?\u201d Erkki kysyi ja h\u00e4nen nyrkkins\u00e4 t\u00e4risi iskun j\u00e4lkeen. Hannun p\u00e4\u00e4 j\u00e4i retkottamaan h\u00e4nen olkaansa vasten ly\u00f6nnin voimasta ja sylkinen verivana valui h\u00e4nen suupielest\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

\u201dSeh\u00e4n j\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi kenen lippu Kipuvuoren laella viel\u00e4 heiluu\u201d, Erkki viel\u00e4 sanoi, vaikkei ollut varma kuuliko Hannu h\u00e4nen sanojansa. Eik\u00e4 h\u00e4n v\u00e4litt\u00e4nyt, vaikkei olisi kuullutkaan.<\/p>\n\n\n\n

–<\/p>\n\n\n\n

Uiskon jatkettua matkaansa vangit, Erkki ja muutama hiisisoturi Sikke mukanaan ylittiv\u00e4t Rautiosaaren ja mantereen v\u00e4lisen jokiuoman matalikosta, jossa vesi ylsi heit\u00e4 vain vy\u00f6t\u00e4isille saakka. Mantereen puolella maasto alkoi kohota kaiken aikaa ylemm\u00e4ksi. Tihe\u00e4\u00e4n kasvavat hongat ja kuuset estiv\u00e4t valon p\u00e4\u00e4syn tehokkaasti alas mets\u00e4npohjaan. Erkki kulki joukon viimeisen\u00e4 ja vangit meniv\u00e4t h\u00e4nen edell\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli edelleen vihainen Hannulle, mutta silti miehen tuleva kohtalo painoi h\u00e4nen mielt\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

Erkki ei kokenut olevansa murhamies, eik\u00e4 h\u00e4n halunnut edes t\u00e4llaisessa tilanteessa n\u00e4hd\u00e4 ihmisten tappavan toisiaan, ei edes joutuvan Iki-Turson uhreiksi. H\u00e4n py\u00f6ritteli mieless\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 voisi keksi\u00e4, ettei ainakaan Hannu joutuisi kirnun kitaan. Huvittavaahan tuossa kaikessa oli, ett\u00e4 j\u00e4tinlinnan n\u00e4yss\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iset olivat k\u00e4skeneet Erkin itsekin menn\u00e4 kirnun kitaan. Mik\u00e4 olisi h\u00e4nen ja ristinheimolaisten ero heid\u00e4n joutuessaan kitaan? P\u00e4\u00e4sisik\u00f6 heist\u00e4 kukaan todellisuudessa sielt\u00e4 pois?<\/p>\n\n\n\n

Lopulta h\u00e4n tuli mieless\u00e4\u00e4n johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 voisi yritt\u00e4\u00e4 vedota kuningas Kaukomieleen kertomalla Hannun ylh\u00e4isest\u00e4 asemasta. T\u00e4m\u00e4 oli sanonut olevansa jonkinlainen kirkkoherra ja viel\u00e4p\u00e4 kirkolle ja piispalle arvokas ennustamisen lahjansa ansiosta. Jos tuo kaikki piti paikkansa, saattaisi hyvinkin olla, ett\u00e4 tuo mies olisi heille arvokkaampi el\u00e4v\u00e4n\u00e4 kuin kuolleena. Panttivangeista voisi aina olla jotain hy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ajatus siit\u00e4 mahdollisuudesta, ett\u00e4 h\u00e4n voisi ehk\u00e4 pelastaa ainakin Hannun hengen alkoi tuntua niin hyv\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 Erkki veti keuhkonsa t\u00e4yteen raikasta syysilmaa. Siit\u00e4 oli haistettavissa havujen ja pihkan, mutta my\u00f6s savun ja tervan tuoksua. Kauempaa kuului sahaamisen \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja puiden kaatumista kankaaseen. \u00c4\u00e4nist\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen Kipuvuorelle oli viel\u00e4 matkaa, mutta kovin kaukana se ei voinut en\u00e4\u00e4 olla. Odotuksen tuntu t\u00e4ytti Erkin. Hetke\u00e4 aiemmin he olivat ylitt\u00e4neet yksinkertaisen k\u00e4rrypolun, joka oli enimm\u00e4kseen vain jatulien omassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Matkaajat kulkivat kuulemma p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti joen l\u00e4nsipuolta pitkin.<\/p>\n\n\n\n

Samassa Erkki kuuli risahduksen takaansa. K\u00e4\u00e4ntyess\u00e4\u00e4n katsomaan taakseen h\u00e4n n\u00e4ki vilauksen tummanvihre\u00e4st\u00e4 viitasta, sitten toisestakin. Silloin yksi itsepintainen auringons\u00e4de, joka oli raivannut tiens\u00e4 havuoksien v\u00e4list\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen valaisemaan mets\u00e4kangasta, sai er\u00e4\u00e4n vihre\u00e4viittaisen miehen kaulalla olevan ristin v\u00e4lkehtim\u00e4\u00e4n. Silloin Erkki ymm\u00e4rsi. Heit\u00e4 oli seurattu.<\/p>\n\n\n\n

Ennen kuin Erkki ehti huutaa mit\u00e4\u00e4n tunkeilijoista, oli yksi noista vihre\u00e4\u00e4n viittaan pukeutuneista jo hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Erkki\u00e4 kohti k\u00e4dess\u00e4\u00e4n keih\u00e4s, jossa oli my\u00f6s haitta, ristikk\u00e4inen ter\u00e4. Se olisi vaarallinen ase, jos sen p\u00e4\u00e4st\u00e4isi l\u00e4helleen. <\/p>\n\n\n\n

Min\u00e4 tied\u00e4n, miten tuo soturi toimii seuraavaksi. Ja min\u00e4 tied\u00e4n my\u00f6s, miten voin puolustautua.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Samanlaisia pieni\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 Erkki oli alkanut saada j\u00e4tinlinnassa kokemansa n\u00e4yn j\u00e4lkeen, mutta t\u00e4m\u00e4 oli aiempia selke\u00e4mpi. Ehk\u00e4 siksi, ett\u00e4 nyt oli ensimm\u00e4inen taistelu sen j\u00e4lkeen, kun h\u00e4net oli ly\u00f6ty omassa pajassaan. H\u00e4n oli puhunut Anterolle ja muille k\u00e4\u00e4rmeen viekkaudesta. Sellaisena h\u00e4n oli alkanut noita v\u00e4l\u00e4hdyksenomaisia ajatuksia kutsua. Aivan kuin h\u00e4n saisi jostain tietoa siit\u00e4, miten h\u00e4nen pit\u00e4isi toimia.   <\/p>\n\n\n\n

Paras tapa on saada aseen vahvuus k\u00e4\u00e4nnetty\u00e4 sen heikkoudeksi. Pitk\u00e4 varsi ei auta mit\u00e4\u00e4n, jos itse p\u00e4\u00e4see riitt\u00e4v\u00e4n l\u00e4helle.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Miekallaan Erkki iski voimakkaasti keih\u00e4\u00e4n ter\u00e4n vasten pehme\u00e4\u00e4 m\u00e4t\u00e4st\u00e4, jolloin soturi ei p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ollenkaan. Erkki oli t\u00e4hd\u00e4nnyt iskunsa haitan, pistok\u00e4rjen alla olevan ristikk\u00e4isen ter\u00e4n alapuolelle, jotta pystyi tekem\u00e4\u00e4n seuraavan liikkeens\u00e4. Samalla, kun h\u00e4n juoksi soturin l\u00e4helle, h\u00e4n kahdella k\u00e4dell\u00e4\u00e4n painoi voimakkaasti keih\u00e4\u00e4n vartta ja liu\u2019utti miekkaa vartta pitkin. Ristin soturi ei saanut nostettua keih\u00e4st\u00e4 en\u00e4\u00e4 maasta. <\/p>\n\n\n\n

Taisteluhurmos oli saanut Erkiss\u00e4 vallan. Lyhyt, mutta voimakas miekan pisto tunkeutui ristin soturin rintaan, sill\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista rintapanssaria suojanaan. Keih\u00e4s kirposi miehen k\u00e4dest\u00e4. Kiihke\u00e4sti hengitt\u00e4en ja yh\u00e4 taisteluhurmoksen vallassa Erkki katsoi, kuinka ristinheimolainen vajosi maahan h\u00e4nen huutonsa saattelemana. <\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli riist\u00e4nyt hengen toiselta. Juuri, kun h\u00e4n oli miettinyt, ettei ollut suinkaan mik\u00e4\u00e4n murhamies. Tunteet yrittiv\u00e4t ottaa h\u00e4nest\u00e4 vallan ja h\u00e4nen raajansa alkoivat t\u00e4rist\u00e4. Erkki yritti keskitt\u00e4\u00e4 ajatuksensa niin hyvin kuin pystyi ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 selvyyteen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n k\u00e4yv\u00e4st\u00e4 tilanteesta.   <\/p>\n\n\n\n

Ristinheimolaisten samoojajoukko vaikutti olevan pieni, mutta tehokas. Ristin sotureita oli tarpeeksi, jotta kaikki hiisisoturit joutuivat kamppailemaan jonkun kanssa. Yksi <\/strong>ristin soturi irrotti puukollaan Hannun ja toisen vangin siteit\u00e4, jotta n\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t juoksemaan k\u00e4det vapaina pakoon.<\/p>\n\n\n\n

Yksi hiisisotureista n\u00e4ki t\u00e4m\u00e4n ja yritti pist\u00e4\u00e4 keih\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n Hannun vapauttanutta miest\u00e4. Nopeasti tuo ristin soturi heilautti noin nelj\u00e4n jalan mittaista sotavasaraansa niin, ett\u00e4 hiisisoturi sai vain vaivoin torjuttua iskun keih\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

\u201dTe k\u00e4\u00e4rmeen siki\u00f6t ja Eevan viettelij\u00e4t!\u201d mies sanoi miltei laulavalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, heilauttaen vasaraansa uudestaan taidolla ja nopeudella. Keskivartaloon t\u00e4hd\u00e4tty kahden k\u00e4den isku mursi hiisisoturin rintakeh\u00e4n ja painoi keuhkot kasaan niin, ettei t\u00e4m\u00e4n suusta p\u00e4\u00e4ssyt ulos en\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nn\u00e4hdyst\u00e4k\u00e4\u00e4n, ei edes kuolinkorinoita. <\/p>\n\n\n\n

Erkki oli h\u00e4mill\u00e4\u00e4n kaikista kokemistaan tunteista. H\u00e4n n\u00e4ki Hannun vapaana, eik\u00e4 halunnut hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kimppuun. Soturi, joka Hannun oli vapauttanut, havaitsi Erkin ja siirsi vasaransa ketter\u00e4sti toiseen k\u00e4teens\u00e4. Erkki ehti <\/strong>n\u00e4hd\u00e4 vihre\u00e4n hupun alta vilauksen miehen ylh\u00e4isist\u00e4 kasvonpiirteist\u00e4. Ne kuuluivat huoville, hurjalle ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4iselle, joka veisi ty\u00f6ns\u00e4 loppuun. Koko raajansa pituudella h\u00e4n sai aikaan nopean ja ulottuvan sivuttaissuunnassa liikkuvan iskun. Juuri ja juuri tuo yhden k\u00e4den isku osui Erkin miekkaan. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 oli pidellyt Korpinnokkaa kehnosti ja iskun voimasta se h\u00e4din tuskin pysyi en\u00e4\u00e4 k\u00e4dess\u00e4. Erkin keskittyminen meni siihen, ett\u00e4 h\u00e4n sai miekastaan j\u00e4lleen tukevan otteen. Mit\u00e4\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4, jotta h\u00e4n olisi voinut est\u00e4\u00e4 uutta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Taisteluhurmoksen nopeuttamat aistit ja lihakset saivat Erkin k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n viime hetkell\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. Se oli h\u00e4nen pelastuksensa, sill\u00e4 muutoin tuon sotavasaran hirmuinen voima olisi helposti murskannut h\u00e4nen vailla suojaa olevan kallonsa. Nyt vasaran tylpp\u00e4 k\u00e4rki ehti vain raapaista h\u00e4nt\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 aiheuttaen onton kumahduksen. Silti isku oli tuhoisa.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki pimeni hetkeksi ja Erkki vajosi polvilleen varvikkoon. H\u00e4n tunsi p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kipua, jollaista ei ollut viel\u00e4 koskaan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n tuntenut. Edes h\u00e4nen henkens\u00e4 miltei vienyt tulehdus ei ollut kivussa mitattuna mit\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n verrattuna. Jos Erkki olisi n\u00e4hnyt itsens\u00e4, olisi h\u00e4n pahoin s\u00e4ik\u00e4ht\u00e4nyt noita kauttaaltaan veress\u00e4 olevia kasvoja ja sotavasaran <\/strong>tuomasta haavasta n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4 olevaa kalloa. Veri pulpahteli haavasta Erkin syd\u00e4meniskujen rytmiss\u00e4. Jostain kaukaa, tai silt\u00e4 se kuulosti, Erkki kuuli Hannun huutavan h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n. Joku ristin sotureista kuitenkin tarrasi Hannua vy\u00f6t\u00e4isilt\u00e4 vet\u00e4en t\u00e4m\u00e4n mukaansa. He l\u00e4htiv\u00e4t \u00e4kki\u00e4 juoksemaan kohti jokea ja k\u00e4rrypolkua.\u00a0<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Veri valui pitkin Erkin kasvoja h\u00e4nen yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n nousta haparoiden pystyyn ja punainen verho laskeutui h\u00e4nen silmilleen. Jostain kauempaa lensi nuoli ja se osui er\u00e4st\u00e4 ristin soturia kaulaan. Toinen nuoli n\u00e4ytti osuvan sotavasaraa <\/strong>pidelleen miehen k\u00e4sivarteen. <\/strong>T\u00e4m\u00e4 \u00e4hk\u00e4isi kivusta, mutta jatkoi haavasta huolimatta juoksua Hannun ja samoojien kanssa kohti kauemmas j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4\u00e4n hevosia. <\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki, kuinka Sikke p\u00e4\u00e4tti juosta yhden ristinheimolaisten per\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 juoksi kiinni Hannun henkivartijana toimineen miehen, tarrasi t\u00e4t\u00e4 olkap\u00e4\u00e4st\u00e4 ja iski v\u00e4kipuukkonsa hurjalla voimalla t\u00e4m\u00e4n lapojen l\u00e4vitse. V\u00e4kipuukon k\u00e4rki ponnahti esiin miehen rintakeh\u00e4st\u00e4 ja he kaatuivat m\u00e4tt\u00e4\u00e4seen Siken huutaessa hurjasti.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Sitten kaikki alkoi olla jo liian sekavaa. Kahden hiisisoturin <\/strong>ruumiit olivat Erkin vieress\u00e4 ja h\u00e4n mietti, ett\u00e4 yksinkertaisesti vain kaatuisi ja liittyisi vainajien seuraan. Juuri ennen kaatumistaan h\u00e4n kuuli jonkun sanovan: ”Tiet\u00e4j\u00e4 piti h\u00e4nt\u00e4 suuressa arvossa. Vied\u00e4\u00e4n h\u00e4net \u00e4kki\u00e4 Kipuvuorelle!\u201d<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n antautui suloisen pimeyden ja unohduksen syleilyyn, joka maistui paremmalta kuin l\u00e4mmitetty hunajamaito kylm\u00e4n\u00e4 talvi-iltana. Kaksi soturia oli nostanut h\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 harteilleen ja kuljettivat h\u00e4nt\u00e4 yl\u00f6s vaikeakulkuista maastoa. Silloin t\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n havahtui, kun jokin oksa raapaisi h\u00e4nt\u00e4 tai jalka osui johonkin kiveen. Jossain vaiheessa tuli hiljaista ja Erkki huomasi miettiv\u00e4ns\u00e4 oliko h\u00e4n kenties p\u00e4\u00e4ssyt Tuonelaan. Ja jos olikin, niin tarvitsisiko h\u00e4nen oikeastaan l\u00e4hte\u00e4 sielt\u00e4 en\u00e4\u00e4 pois? Eik\u00f6 h\u00e4n vain voisi etsi\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 ja \u00e4itins\u00e4, liitty\u00e4 n\u00e4iden seuraan lopun ajoiksi? <\/p>\n\n\n\n

Mutta sitten h\u00e4n alkoi kuulla alkukantaisen voimakasta soittoa – noitarummun pauketta ja murisevaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n kuvitteli sen ensin tulevan jonkin villikoiran suusta, mutta aivan el\u00e4imen \u00e4\u00e4nelt\u00e4k\u00e4\u00e4n se ei kuulostanut. Sitten Erkki muistikin. Sari-tiet\u00e4j\u00e4 oli p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt samanlaista kurkku\u00e4\u00e4nt\u00e4 komentaessaan sotureita kantamaan ristin miehen ruumiin pois j\u00e4tintarhasta. Nyt tuo murina oli viel\u00e4 pahaenteisemp\u00e4\u00e4, viel\u00e4 v\u00e4kivaltaisempaa. <\/p>\n\n\n\n

Kun Erkki lopulta saattoi avata silm\u00e4ns\u00e4, ei h\u00e4n olisi pystynyt puhumaan, vaikka joku olisi pakottanutkin. Maailma oli j\u00e4lleen punainen, kuten se oli ollut Kastellin j\u00e4tinkirkolla. Valtava kalliovuori kohosi h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n ja sivusilm\u00e4ll\u00e4\u00e4n h\u00e4n n\u00e4ki vilauksen suurista honkamuureista. Silloin h\u00e4n tiesi, mihin h\u00e4net oli tuotu. Tuo ei ollut mik\u00e4 tahansa kallio, vaan itse Kipuvuori. Se paikka, jota h\u00e4n oli l\u00e4htenyt etsim\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

Se oli j\u00e4ttil\u00e4isten linnoitus. Selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei ollut ihmisk\u00e4sin tehty, mutta sen rinteille oli rakennettu <\/strong>portaita ja t\u00e4hystyspaikkoja. Huipulla liehui suuri punainen lippu ja siihen maalattu Iki-Turso n\u00e4ytti kovin el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 lipun liehuessa tuulessa.<\/p>\n\n\n\n

Kipuvuoren juurella Erkki n\u00e4ki j\u00e4lleen Sarin. T\u00e4m\u00e4 oli j\u00e4tt\u00e4nyt kallosauvansa nojaamaan kalliota vasten, sill\u00e4 h\u00e4n tarvitsi k\u00e4si\u00e4 ly\u00f6d\u00e4kseen noitarumpuaan. Tiet\u00e4j\u00e4 tanssi villisti ja oudolla kurkku\u00e4\u00e4nell\u00e4 lausui sanoja, jotka Erkki\u00e4 voisivat auttaa. Omituista, Erkki ajatteli tiet\u00e4j\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n. Kaiken muun h\u00e4n n\u00e4ki punaisena, mutta noidan kaavun h\u00e4n n\u00e4ki edelleen harmaana, hirvenkallon valkoisena ja tietysti noidan silm\u00e4t j\u00e4isen sinisin\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kasvoilla. <\/p>\n\n\n\n

Sin\u00e4 olet nyt maailmojen v\u00e4liss\u00e4, Erkki Uolevinpoika<\/em>, h\u00e4n kuuli \u00e4\u00e4nen sanovan p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n, kuten h\u00e4n oli kuullut j\u00e4ttil\u00e4istenkin puheen. Tuo pehme\u00e4 ja matala \u00e4\u00e4ni kuului Sarille, vaikka t\u00e4m\u00e4 samaan aikaan p\u00e4\u00e4steli aivan toisenlaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4 tanssiessaan ja soittaessaan rumpua.   <\/em><\/p>\n\n\n\n

Tule, ryhdy korpikseni ja astu kirnuun.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4tyksekseen Erkki pystyi nousemaan yl\u00f6s, vaikka se huimasi h\u00e4nt\u00e4 kovin. Kastellin linnan rauniolla h\u00e4n ei ollut tuntenut haavastaan huolimatta mink\u00e4\u00e4nlaista kipua, mutta nyt h\u00e4nest\u00e4 tuntui silt\u00e4 kuin Sari paukuttaisi luukapulalla h\u00e4nen p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n noitarummun sijasta. Erkin ymp\u00e4rill\u00e4 oli jonkin verran v\u00e4ke\u00e4 ja he tuntuivat seuraavan kuin huumaantuneena h\u00e4nen liikkumistaan. H\u00e4n alkoi k\u00e4vell\u00e4 kuin el\u00e4v\u00e4 kuollut kohti Kipuvuorta, joka kutsui h\u00e4nt\u00e4 puoleensa. <\/p>\n\n\n\n

Mustaa korpinkive\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n puristaen Erkki alkoi nousta kivisi\u00e4 kallioaskelmia. Er\u00e4s soturi oli j\u00e4\u00e4nyt vartioon kallionkielekkeelle ja mit\u00e4\u00e4n sanomatta antoi Erkin laahustaa ohitsensa. Erkki ei ollut t\u00e4ysin varma, miten h\u00e4n siin\u00e4 kunnossa onnistui nousemaan yl\u00f6s Kipuvuorelle menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tasapainoaan ja tippumasta alas kivikkoon, jolloin h\u00e4n olisi varmasti kohdannut loppunsa – ellei ollut sit\u00e4 jo kohdannut, h\u00e4n et\u00e4isesti ajatteli. Tuntui kuin joka toinen askel j\u00e4isi ottamatta ja ettei toinen jalka pystynyt varaamaan sille painoa ollenkaan. Verta purskahteli syk\u00e4hdyksitt\u00e4in h\u00e4nen ohimoonsa tulleesta haavasta ja pudotteli sit\u00e4 my\u00f6s Kipuvuoren kallioisille rinteille.<\/p>\n\n\n\n

Lopulta Erkki oli p\u00e4\u00e4ssyt sinne, minne h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli k\u00e4skenyt h\u00e4nen alkaa tekem\u00e4\u00e4n matkaa jo nelj\u00e4 kuukautta sitten. Suurin kirnu avautui nyt h\u00e4nen edess\u00e4\u00e4n ja se oli todellakin kuin kita, kuten j\u00e4ttil\u00e4iset sit\u00e4 olivat kutsuneet. Se oli kalliossa oleva syv\u00e4 kuoppa, joka oli kuin j\u00e4ttil\u00e4inen olisi sen v\u00e4\u00e4ntimell\u00e4 siihen porannut. Kita oli t\u00e4yttynyt mustalla vedell\u00e4. Erkki rojahti polvilleen kirnun eteen ja h\u00e4nen p\u00e4\u00e4st\u00e4ns\u00e4 tippui veripisaroita kirnuun. Veri alkoi v\u00e4rj\u00e4t\u00e4 kirnun mustaa pintaa punaiseksi. Sitten pinnan alta h\u00e4n alkoi erottaa hahmon.<\/p>\n\n\n\n

Se oli pelottava hahmo. Erkki mietti kaiken kipunsa ja tuon ep\u00e4todellisuuden keskell\u00e4, ett\u00e4 kenties h\u00e4n katsoi itse Tuonetarta, sill\u00e4 tuolla hahmolla oli yll\u00e4\u00e4n musta kaapu ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n suuren korpin kallo. Ehk\u00e4 nyt oli h\u00e4nen aikansa l\u00e4hte\u00e4. Kipu oli liian voimakasta tunnettavaksi. Erkki huomasi miettiv\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 jos kerran Kivutarkin heitti ihmisten kivut tuohon kallion kitaan, niin varmaan h\u00e4nenkin kipunsa kaikkoaisivat, jos h\u00e4n itse sinne heitt\u00e4ytyisi.<\/p>\n\n\n\n

Korpinkalloinen hahmo vedess\u00e4 riisui naamionsa. Suureksi yll\u00e4tyksekseen Erkki huomasi tuijottavansa kasvoja, jotka h\u00e4n oli unohtanut, mutta jotka h\u00e4n toisinaan n\u00e4ki unissaan.<\/p>\n\n\n\n

\u201dI-is\u00e4\u2026?\u201d h\u00e4n kysyi takellellen.<\/p>\n\n\n\n

Astu Tuonelaan ja ryhdy korpikseni, Erkki Uolevinpoika! <\/em>Sarin \u00e4\u00e4ni sanoi jostain kaukaa.<\/p>\n\n\n\n

Erkki p\u00e4\u00e4tti luovuttaa. Korpinkivi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n h\u00e4n nojasi hieman eteenp\u00e4in ja antoi ruumiinpainonsa huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n l\u00e4hti sy\u00f6ksym\u00e4\u00e4n hiidenkirnun punaiseen kitaan. H\u00e4n h\u00e4din tuskin ehti edes huomata pudotusta, kun suuren molskahduksen saattelemana punamustat vedet jo saartoivat h\u00e4net joka puolelta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lopultakin Erkki Uolevinpojalle koittaa mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, Kipuvuorelle, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy sinne tavalla, jota h\u00e4n ei osannut odottaa. <\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":480,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,7],"tags":[9,8],"class_list":["post-499","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-korppisoturin-synty","tag-hiidenkirnu","tag-korppisoturi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=499"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":509,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/499\/revisions\/509"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/480"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=499"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=499"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=499"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}