{"id":490,"date":"2023-04-28T19:29:51","date_gmt":"2023-04-28T19:29:51","guid":{"rendered":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/?p=490"},"modified":"2023-05-01T07:04:34","modified_gmt":"2023-05-01T07:04:34","slug":"korppisoturin-synty-osa-3","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/2023\/04\/28\/korppisoturin-synty-osa-3\/","title":{"rendered":"Korppisoturin synty, osa 3"},"content":{"rendered":"\n

Kirjoittanut: Tero Rautio<\/em><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sikirjoitustiimi: Tero Rautio, Antti Mikkola & Heikki Tikkanen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuva: Oula Wargh<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Antero Halonen seurasi taaempaa, miten tiet\u00e4j\u00e4 eteni yhden matkaajan edest\u00e4 toisen luo. Erkki oli jonossa melkein viimeisten joukossa. Salaper\u00e4inen kauppias Haarakieli oli vuorossa ennen h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 olisivat vuorossa en\u00e4\u00e4 vain Hannu, t\u00e4m\u00e4n toverit sek\u00e4 Salminen, jota Erkki ei osannut edelleenk\u00e4\u00e4n ajatella etunimens\u00e4 kautta. Nuo odottelun hetket Erkki kuitenkin k\u00e4ytti t\u00e4hyilem\u00e4ll\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Kipuvuori ei ollut miss\u00e4\u00e4n n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja tuskin se tuolla matalalla saarella sijaitsikaan. Silti h\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt eroon tunteesta, ett\u00e4 saarella voisi olla h\u00e4nelle jotain kerrottavaa, jos h\u00e4nell\u00e4 olisi aikaa perehty\u00e4 sen salaisuuksiin. J\u00e4tintarhan keh\u00e4t loivat lumoavanvaikutelman, kun niit\u00e4 tuijotti tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n, ja pian Erkki olikin mieless\u00e4\u00e4n matkannut jo kovinkin kauas.<\/p>\n\n\n\n

Aika oli menett\u00e4nyt merkityksens\u00e4 ja Erkki havahtui vasta, kun tiet\u00e4j\u00e4 oli jo saapunut h\u00e4nen oikealle puolelle tarkastelemaan kauppias Haarakielt\u00e4. Tiet\u00e4j\u00e4n k\u00e4si ty\u00f6ntyi esiin harmaan kaavun hihasta ja Erkki huomasi ihmettelev\u00e4ns\u00e4 k\u00e4den sile\u00e4\u00e4 ihoa. My\u00f6s tiet\u00e4j\u00e4n \u00e4\u00e4ni, matala ja jokseenkin my\u00f6s miellytt\u00e4v\u00e4, paljastui nuorehkon naisen \u00e4\u00e4neksi. Kenties mielikuvat tiet\u00e4jist\u00e4 vanhoina ukkoina olivat pinttyneet liiaksi Erkinkin mielikuviin, vaikka h\u00e4n kuvittelikin olevansa tavallista vapaamielisempi ja ennakkoluulottomampi kuin moni muu.<\/p>\n\n\n\n

Tiet\u00e4j\u00e4n k\u00e4si tarttui Haarakielen kaulalla roikkuvaan kultaiseen medaljonkiin ja sitten t\u00e4m\u00e4 nosti p\u00e4\u00e4ns\u00e4 kauppiasta kohti. Erkki erotti vaaleanpunaiset huulet, jotka hymyiliv\u00e4t vienon ovelasti sek\u00e4 vaaleat hiussortuvat, jotka kaapujen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 tippuivat esiin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHmm\u2026\u201d, tiet\u00e4j\u00e4 \u00e4\u00e4nn\u00e4hti mukamas mietteli\u00e4\u00e4sti. \u201dT\u00e4m\u00e4 mies ei ole vilpit\u00f6n.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sikke n\u00e4ytti j\u00e4nnittyv\u00e4n tiet\u00e4j\u00e4n sanoista. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 oli jo tarttumassa v\u00e4kipuukkoon, kunnes tiet\u00e4j\u00e4 heilautti kallosauvaansa Sikke\u00e4 kohti.<\/p>\n\n\n\n

\u201dRauhoitu, soturi\u201d, tiet\u00e4j\u00e4 sanoi naurahtaen. \u201dH\u00e4n ei ole vilpit\u00f6n, mutta ei h\u00e4n ole vaaraksi. Turhaan et ole saanut kutsumanime\u00e4si, Haarakieli. Lipev\u00e4 ja hopean per\u00e4\u00e4n sin\u00e4 olet.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dYlistetty olkoon mammonan jumala\u201d, Haarakieli totesi. \u201dSek\u00e4 tietysti kaikki muutkin jumalat, jotka ovat minulle suosiollisia.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Tiet\u00e4j\u00e4 naurahti Haarakielen toteamukselle. Se ei ollut syd\u00e4met\u00f6nt\u00e4 naurua, mutta ei siin\u00e4 ollut l\u00e4mp\u00f6\u00e4k\u00e4\u00e4n. Se oli kuin vain vahvistus sille, mit\u00e4 kauppias oli juuri \u00e4sken sanonut.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMyyt kalliimmalla, mit\u00e4 pit\u00e4isi, mutta \u00e4lk\u00f6\u00f6n sit\u00e4 luettako sinulle viaksi. Sin\u00e4h\u00e4n viet vain rikkailta. Eih\u00e4n k\u00f6yhill\u00e4 olisi varaakaan k\u00e4yd\u00e4 kauppaa kanssasi, eik\u00f6 totta? Mutta jos jatulit hy\u00f6tyv\u00e4t sinun kaupoistasi, on henkesi viel\u00e4 el\u00e4misen arvoinen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n Haarakieli ei vastannut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n piti tiet\u00e4j\u00e4n sanoja varsin ep\u00e4miellytt\u00e4vin\u00e4. Tiet\u00e4j\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mieheen enemp\u00e4\u00e4 aikaa ja Sikkekin otti k\u00e4tens\u00e4 pois v\u00e4kipuukkonsa kahvalta. Oli Erkin vuoro ja nyt Erkki n\u00e4ki ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa tiet\u00e4j\u00e4n silm\u00e4t. Ne olivat syv\u00e4n siniset ja merkitykselliset, loistivat Turjanmeren kylmyytt\u00e4 ja n\u00e4yttiv\u00e4t pystyv\u00e4n katsomaan syv\u00e4lle sieluun saakka.<\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 onkin mielenkiintoinen tapaus. Kastetta sin\u00e4 et ole ottanut, siin\u00e4 sin\u00e4 puhuit totta. Mutta vilpit\u00f6n et ole sin\u00e4k\u00e4\u00e4n\u201d, tiet\u00e4j\u00e4 sanoi Erkin n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n. J\u00e4lleen Sikke j\u00e4nnittyi, mutta Antero n\u00e4ytti sen sijaan jo turhautuvan.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4 puhut arvoituksin, Sari! Mihin h\u00e4n on vilpillinen? Onko h\u00e4n se, jonka ristinheimo on l\u00e4hett\u00e4nyt etsim\u00e4\u00e4n Kipuvuorta?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dH\u00e4n kyll\u00e4 etsii Kipuvuorta\u2026\u201d, Sari-niminen tiet\u00e4j\u00e4sanoi ja nyt Sikke veti v\u00e4kipuukkonsa esille. Heilauttamalla j\u00e4lleen kallosauvaansa tiet\u00e4j\u00e4 kuitenkin esti soturia tulemasta l\u00e4hemm\u00e4ksi. \u201dMutta vain itsens\u00e4 t\u00e4hden. Siin\u00e4 asiassa h\u00e4n on ollut vilpillinen, sill\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei ole kertonut matkansa todellista tarkoitusper\u00e4\u00e4. N\u00e4yt\u00e4 meille, mit\u00e4 sinulla on taskussasi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kylm\u00e4 hiki valui Erkin selk\u00e4piit\u00e4 pitkin. Sari vaikutti todellakin olevan mahtava noita ja hallitsevan k\u00e4\u00e4rmeen voimaa. Erkki oli laittamassa k\u00e4tt\u00e4\u00e4n oikeaan taskuunsa, jossa h\u00e4n s\u00e4ilytti kolikoitaan. Sari kuitenkin esti h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTarkoitin toista taskuasi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

 Erkki oli ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n, mutta totteli. Hieman vapisevin k\u00e4sin h\u00e4n veti esiin mustan kiven, joka oli sile\u00e4 ja ovaalin muotoinen. Tiet\u00e4j\u00e4n silm\u00e4t laajenivat n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n mustan kiven Erkin k\u00e4dess\u00e4. Kevyesti h\u00e4n sipaisi kiven pintaa k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja kosketti samalla Erkin sormia. Vaistomaisesti Erkki puristi sormensa nyrkkiin. Jonkinlaista voimaa tuntui virtaavan tiet\u00e4j\u00e4n k\u00e4sist\u00e4. Erkki ei tuntenut sit\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sormissaan, vaan voima kulki h\u00e4nen koko k\u00e4sivartensa kautta aina syd\u00e4meen asti niin, ett\u00e4 se tuntui tekev\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen ly\u00f6nnin. Kaikki Erkin k\u00e4sivarren karvat olivat nousseet pystyyn.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKorpinkivi\u2026 mist\u00e4 olet saanut sen?\u201d Sari kysyi h\u00e4nelt\u00e4 uteliaana.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSe on ainoa perint\u00f6 is\u00e4lt\u00e4ni, joka kuoli jo silloin, kun olin vasta pieni\u201d, Erkki sanoi \u00e4\u00e4nell\u00e4, jonka h\u00e4n pelk\u00e4si sortuvan ihan koska tahansa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHmm\u2026 Voisikohan siis olla\u2026 ett\u00e4 meill\u00e4 onkin edess\u00e4mme korppisoturi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dKorppisoturi? Tuo miesk\u00f6?\u201d Antero huudahti. \u201dMist\u00e4 sin\u00e4 oikein sanoit olevasikaan kotoisin?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dArvoisa p\u00e4\u00e4llikk\u00f6, kotoisin olen Salon pit\u00e4j\u00e4st\u00e4, siell\u00e4 sijaitsevasta Salonkyl\u00e4st\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Sen kuultuaan Antero naurahti kuivasti. \u201dSari, v\u00e4it\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4 todella, ett\u00e4 kirkon mailta kotoisin oleva mies todella olisi se korppisoturi, jota sin\u00e4 olet pitk\u00e4\u00e4n etsinyt?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSen on kenties aika n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u201d, Sari totesi melko v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kuuloisesti. \u201dEhk\u00e4 h\u00e4n on Salonkyl\u00e4st\u00e4, mutta lieneek\u00f6 sukunsa muualta?<\/p>\n\n\n\n

\u201dSit\u00e4 en varmuudella pysty kertomaan, mutta ennen kuolemaansa \u00e4itini k\u00e4ski l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n sukuni karsikkopuuta Kainuunmaasta. Sen min\u00e4 p\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4, koska muuten is\u00e4ni henki ei j\u00e4t\u00e4 minua rauhaan. H\u00e4n kuoli ollessani pieni poika, enk\u00e4 en\u00e4\u00e4 muista h\u00e4nen kasvojaan. Paitsi\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dPaitsi unissasi?\u201d Sari ehdotti. Erkki ny\u00f6kk\u00e4si hiljaa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEiv\u00e4t unet ole aina pelkki\u00e4 unia\u201d, Sari jatkoi. \u201dNiin, unet ja salaisuuden verhot ovat kietoutuneet ymp\u00e4rillesi. Mit\u00e4p\u00e4, jos kertoisit meille, millaista toista unta sin\u00e4 olet n\u00e4hnyt? Mik\u00e4 sinut kainulaisten maille oikein johdatti?\u201d tiet\u00e4j\u00e4 kysyi.<\/p>\n\n\n\n

Sarin edess\u00e4 Erkki tunsi olevansa alaston ja voimaton, eik\u00e4 totuuden kiert\u00e4misess\u00e4 tuntunut olevan en\u00e4\u00e4 j\u00e4rke\u00e4. Niin Erkki alkoi kertomaan tarinaansa – ensin rykien ja selvitt\u00e4en kurkkuaan, sill\u00e4 h\u00e4nen kurkkuaan edelleen kuivasi vangitsemisen j\u00e4ljilt\u00e4. Asiaa ei helpottanut, ett\u00e4 h\u00e4n huomasi saaneensa koko joukon kuulijoita hiiden v\u00e4est\u00e4. Kaikki vaikuttivat odottavan h\u00e4nelt\u00e4 jotain, mist\u00e4 h\u00e4n ei itse ollut lainkaan tietoinen. Varovasti ja ep\u00e4varmasti alkanut tarina alkoi kuitenkin pian saada kuulijat pauloihinsa.<\/p>\n\n\n\n

\u201d\u00c4itini kuoli viime kaskikuussa. Jumaltauti h\u00e4net vei ja ehk\u00e4p\u00e4 siksi h\u00e4nen viimeisi\u00e4 sanomisiaan oli vaikea tulkita. Mutta is\u00e4ni suvun karsikkopuuta h\u00e4n k\u00e4ski etsi\u00e4 sielt\u00e4, miss\u00e4 Pohjolan Kipuvuori sijaitsee. Mutta ei minulla ollut tietoakaan siit\u00e4, miss\u00e4 tuollainen Kipuvuori mahtaisi sijaita. Lauluja ja merimiesten kertomuksia min\u00e4 kuuntelin, mutta niist\u00e4 oli vain v\u00e4h\u00e4n apua aikeilleni. Viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n apua oli noista ristin miehist\u00e4, jotka katsoivat karsaasti uteliaisuuttani vanhoja tiet\u00e4myksi\u00e4 ja tarinoita kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOikeassa olitte, kun kerroitte kirkon ottaneen Salonkyl\u00e4n haltuunsa ja tehneen siit\u00e4 kirkkoherrapit\u00e4j\u00e4ns\u00e4. Kivisen kirkkonsa olivat pystytt\u00e4neet Ristikariin, meren rantaan, jo paljon ennen minun aikaani, kaataen sielt\u00e4 pyh\u00e4t puut ja lehdot. Monet vanhat tuttuni meniv\u00e4t kasteelle, toisia siihen kertoman mukaan pakotettiinkin. Mutta yksi oli kaikille kuitenkin sama, sill\u00e4 niin oli piispa Hemminki keksinyt kirist\u00e4\u00e4 uusia veroja Suomenasukkailta, kuuluivatpa he kirkkoon tai eiv\u00e4t. Mutta min\u00e4 en kastetta ottanut, enk\u00e4 kymmenyksi\u00e4 kirkolle suostunut maksamaan. Sepp\u00e4 min\u00e4 olen ja p\u00e4\u00e4tin, ett\u00e4 se saa jo riitt\u00e4\u00e4, kun jouduin t\u00f6ill\u00e4ni ansaituista kolikoista kuninkaalle veroja maksamaan. Eiv\u00e4t kirkon asiat koskeneet minua, eiv\u00e4tk\u00e4 minun asiani n\u00e4in ollen kirkkoa. N\u00e4in j\u00e4rkeilin, mutta v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 olin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dLopulta Ukon juhlan aikoihin he tulivat luokseni. Senkin juhlan on kirkko yritt\u00e4nyt jonkun Kastajansa juhlaksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Heikolla menestyksell\u00e4, jos minulta asiaa kysyt\u00e4\u00e4n. Kun kokot olivat palaneet, oli Hemmingin asettama kirkkoherra l\u00e4hett\u00e4nyt sotilaansa perim\u00e4\u00e4n minulta kymmenykset, joita en ollut maksanut. Nuo kaksi leijonakuvioisiin tunikoihin pukeutunutta soturia astuivat sep\u00e4n pajaani ja toivat eteeni m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen. Siin\u00e4 kerrottiin, ett\u00e4 Turun piispa suunnittelee ristiretke\u00e4\u00e4n Kvenlandiin k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4kseen kainulaiset ristin uskoon. Koska piispa uskoi kokevansa vahvaa vastarintaa jatulien pyhill\u00e4 paikoilla, tarvitsisi h\u00e4n soturijoukkonsavarustamiseen uhrilahjan seurakunnilta.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTuolloin tiesin, ett\u00e4 minun t\u00e4ytyisi l\u00e4hte\u00e4 omalle matkalleni pohjoiseen ja ehti\u00e4 perille ennen tuota Hemminki\u00e4. Tarvitsin matkaan kuitenkin kaiken omaisuuteni, eik\u00e4 siit\u00e4 ollut jouten piispojen pokkuroijille jaella. P\u00e4\u00e4tin taistella vastaan, koska viha t\u00e4ytti sisimp\u00e4ni. Ei sis\u00e4ll\u00e4ni ollut pelolle tuossa hetkess\u00e4 sijaa. Tartuin lyhyeen miekkaani, Korpinnokaksi nime\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Soturi en ole koskaan ollut. Niinp\u00e4 yritin turvautua \u00e4lyyni, k\u00e4\u00e4rmeen viekkauteen, jos saan sanoa. Kun joutuu kaksi yht\u00e4 vastaan tilanteeseen, tai useampaakin vastaan, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ettei p\u00e4\u00e4st\u00e4 heit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ylivoimaansa sinua vastaan. Puntit t\u00e4ytyy tasata ja pakottaa heid\u00e4t taistelemaan yksi yht\u00e4 vastaan Onneksi he olivat jo helpottaneet oloani menem\u00e4ll\u00e4 valmiiksi jonoon.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEnsimm\u00e4inen heist\u00e4 piteli jo pitk\u00e4miekkaa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n. Sellaista laakaria, jollaisia min\u00e4 n\u00e4in er\u00e4iden matkakumppaneidenikin hallussa, kun riisuitte meit\u00e4 aseista. Laakari oli pidempi, kuin minun Korpinnokkani, joten p\u00e4\u00e4tin toimia nopeasti. Olen kuullut useita tarinoita taisteluista ja oppinut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 pienill\u00e4kin osumilla voi saada aikaan suuria vaikutuksia. Niinp\u00e4 min\u00e4 nopealla sormiin kohdistuneella huitaisulla sain viilletty\u00e4 ensimm\u00e4isen soturin miekkak\u00e4tt\u00e4. Soturi j\u00e4i kiroamaan haavaansa, mutta sitten jo toinen soturi ehti kimppuuni.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOnni ei ollut en\u00e4\u00e4 puolellani. Toinen soturi oli minua taitavampi miekkailija. Lis\u00e4ksi olin tehnyt virhearvion ensimm\u00e4isenkin soturin kohdalla, sill\u00e4 raajarikkoinenkin soturi voi olla edelleen vaarallinen. Niinp\u00e4 kun yritin torjua toisen soturin iskuja, sai ensimm\u00e4inen viilletty\u00e4 selk\u00e4\u00e4ni. H\u00e4n teki viillon vasemmalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ja oli k\u00f6mpel\u00f6, mutta tuska oli silti polttava ja vei keskittymiseni. Toinen soturi l\u00f6i minua voimakkaasti kasvoihin ja sain viel\u00e4 useita nyrkin iskuja ja potkuja vartalooni ennen kuin menetin tajuntani.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHer\u00e4tess\u00e4ni makasin edelleen pajani lattialla ja yritin p\u00e4\u00e4st\u00e4 tilanteen tasalle. P\u00e4\u00e4ni oli r\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4isill\u00e4\u00e4n kivusta ja sel\u00e4ss\u00e4ni olevaa haava poltti. Lattia allani oli m\u00e4rk\u00e4 verest\u00e4. En n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 kuin yhden soturin. Olin sytytt\u00e4nyt ahjooni tulen ja toinen noista sotureista s\u00f6i ruokiani sen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Tulen r\u00e4tin\u00e4ss\u00e4 uskaltauduin hiljalleen nousemaan yl\u00f6s. Korpinnokkaa en n\u00e4hnyt ennen kuin olin melkein kokonaan ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4. Olin menett\u00e4\u00e4 tajuntani uudestaan, mutta pysyin kuitenkin pystyss\u00e4. Miekkani oli toisen soturin vieress\u00e4. Ilmeisesti h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt omia sen sotasaaliikseen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOtin ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4ni pajavasaran ja l\u00e4hestyin soturia takaap\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 oli niin keskittynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n Ukon juhlasta ylij\u00e4\u00e4neit\u00e4 lihojani, ettei kuullut minun tulevan. Kyp\u00e4r\u00e4ns\u00e4 soturi oli laskenut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n ruokailun ajaksi, joten p\u00e4\u00e4tin iske\u00e4 vasaralla h\u00e4nt\u00e4 takaraivoon. Oli soturin vuoro kaatua tajuttomana lattialle. Minua hirvitti tekoni, mutta en voinut j\u00e4\u00e4d\u00e4 varmistamaan oliko iskuni tehnyt pahaa j\u00e4lke\u00e4. Tiesin, ettei minulla olisi paljon aikaa, sill\u00e4 toinen soturi saattaisi tulla takaisin hetken\u00e4 min\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Otin p\u00e4rereppuni, johon pakkasin nopeasti joitain tarvikkeita. Minulta oli h\u00e4vinnyt aimo kasa kolikoita ja p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 sotureiden oli t\u00e4ytynyt ne jo ker\u00e4t\u00e4 itselleen. Otin viel\u00e4 Korpinnokan ja poistuin pajastani.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 min\u00e4 vietin Salonkyl\u00e4n korpimetsiss\u00e4 v\u00e4ltellen lainvartijoita. Viiltohaavasta oli tullut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n syv\u00e4. Soturin miekka oli varmasti ollut likainen, mutta toisaalta niin oli r\u00e4ttikin, jolla haavan yritin sitoa. Vesi ei puhdistanut haavaa riitt\u00e4v\u00e4sti ja selk\u00e4puolen vammoja on itsekseen muutenkin vaikea hoitaa. Haava p\u00e4\u00e4si tulehtumaan. Kuume alkoi nousta, enk\u00e4 min\u00e4 voinut menn\u00e4 yhdenk\u00e4\u00e4n parantajan, en edes tiet\u00e4jien luokse, sill\u00e4 en voinut tiet\u00e4\u00e4, kehen voisin luottaa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dNiinp\u00e4, kun min\u00e4 en en\u00e4\u00e4 muuta keksinyt, p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n paikkaan, j\u00e4tinlinnaan. Ne ovat salaisia paikkoja, eik\u00e4 kirkko niist\u00e4 tied\u00e4. Salonkyl\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy useita j\u00e4tinlinnoja ja niist\u00e4 suurin, Kastellin linnaksi kutsuttu, sijaitsee meren rannalta noin kolmen peninkulman p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Se ei kenties ole matka eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n terveelle miehelle, mutta kuume ja verenhukka oli heikent\u00e4nyt kehoani. Loppumatkasta en tiennyt en\u00e4\u00e4 olenko valveilla vai unessa. Joka polut j\u00e4tinlinnaan tiet\u00e4\u00e4, se helposti ne my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4\u00e4, mutta joka katalin mielin on sinne menossa, sen Tapio mets\u00e4npeittoon laittaa. N\u00e4in \u00e4itini minua opetti. Tuosta matkasta min\u00e4 en juuri muuta muista kuin rukoilleeni Tapiota, etten min\u00e4 olisi yksi niist\u00e4, jotka mets\u00e4npeittoon joutuvat. Lopulta l\u00f6ysin tieni perille ja kiitin siit\u00e4 kaikkia jumalia, sill\u00e4 olin aivan lopussa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJ\u00e4tinlinnat ovat joskus olleet suuria, py\u00f6reit\u00e4 rakennelmia, mutta j\u00e4ljell\u00e4 niist\u00e4 ovat en\u00e4\u00e4 vain kiviset keh\u00e4t. Menin suurimman keh\u00e4n keskelle ja silloin min\u00e4 luulin, ett\u00e4 loppuni oli lopultakin koittanut. Tunsin ter\u00e4v\u00e4n piston rinnassani, siell\u00e4 miss\u00e4 syd\u00e4n on, ja ajattelin, ett\u00e4 esi-is\u00e4ni olivat lopultakin kutsuneet minut luokseen. Otin k\u00e4teeni t\u00e4m\u00e4n samaisen mustan kiven, jota nytkin pid\u00e4n k\u00e4dess\u00e4ni, ainoan muiston is\u00e4st\u00e4ni. Tarrasin kiveen ja rukoilin jumalia ja esi-isi\u00e4 olemaan minulle armollisia.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSilloin min\u00e4 sen n\u00e4in. Ja voin teille vannoa vaikka loppuel\u00e4m\u00e4ni ajan, ett\u00e4 se, mit\u00e4 min\u00e4 n\u00e4in, oli todellista, eik\u00e4 unta. Kaikki muuttui ymp\u00e4rill\u00e4ni. Aurinko muuttui punaiseksi ja jonkinlainen punainen verho laskeutui kaiken muunkin ymp\u00e4rille. J\u00e4tinlinnakin muuttui. Kivisten kehien p\u00e4\u00e4lle rakentuivat sein\u00e4t, yhdistyen suureksi katoksi niin, ett\u00e4 tuon tilan lakikorkeus ylsi helposti kolmeenkin syleen. Eteeni oli syttynyt suuri tuli, kuin rovio, mutta sen liekit eiv\u00e4t olleet kuumat, eiv\u00e4tk\u00e4 ne polttaneet minua.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSilloin min\u00e4 n\u00e4in heid\u00e4t tulen loimussa. Nelj\u00e4 heit\u00e4 oli ja vaikka kuinka olisin kurotellut en olisi ylt\u00e4nyt ottamaan kiinni heid\u00e4n pitkist\u00e4 parroistaan. Yl\u00f6sp\u00e4in min\u00e4 katsoin heit\u00e4 ja olin unohtanut kaiken kipuni, kuten olin unohtanut is\u00e4ni kasvotkin. \u00c4kki\u00e4 min\u00e4 heitt\u00e4ydyin polvilleni, sill\u00e4 min\u00e4 kovin pel\u00e4styin noita j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dHe puhuivat minulle kielell\u00e4, jota minun ei olisi kuulunut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, mutta jota min\u00e4 kuitenkin ymm\u00e4rsin. Heid\u00e4n \u00e4\u00e4nens\u00e4 olivat matalat ja kumeat, ja min\u00e4 tunsin nuo \u00e4\u00e4net kuin ne olisivat tulleet sis\u00e4lt\u00e4ni. He pyysiv\u00e4t minua nousemaan yl\u00f6s. Min\u00e4 tein niin ja katsoin uudestaan noita muinaisajan j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4, joiden kasvot olivat kuin kivist\u00e4 veistetyt. He jatkoivat puhumistaan, vaikka en n\u00e4hnyt heid\u00e4n huuliensa muodostavan sanoja. \u2019Viel\u00e4 sinua ei tulla kutsumaan esi-isiesi maahan. Sinusta on tuleva viestinviej\u00e4, k\u00e4\u00e4rmeen viisauden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 nykyisille ja tuleville polville. Varoituksen antaja, jotta ihmiset ottaisivat opikseen, eiv\u00e4tk\u00e4 astuisi omaan tuhoonsa.\u2019<\/p>\n\n\n\n

\u201dMin\u00e4 vastasin heille olevani pelkk\u00e4 vaatimaton sepp\u00e4, joka on koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 etsinyt is\u00e4\u00e4ns\u00e4 tiet\u00e4en, ettei h\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ajassa l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi. J\u00e4ttil\u00e4iset vakuuttivat minulle: \u201dAlas Tuonelaan sinun tulee laskeutuman, alas aliseen esi-isien ja muinaisten luo tuodaksesi k\u00e4\u00e4rmeen viisauden takaisin keskiseen maailmaan.\u2019<\/p>\n\n\n\n

\u201dViel\u00e4 min\u00e4 kysyin, ett\u00e4 kuinka min\u00e4 osaisin t\u00e4llaiselle matkalle l\u00e4hte\u00e4. Kuinka ihminen voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tien aliseen tai jopa Tuonelaan ja pysty\u00e4 tulemaan sielt\u00e4 takaisinkin. Siihen j\u00e4ttil\u00e4iset vastasivat minulle laulaen ja ulkoa olen jo opetellut nuo riimit, painanut ne tarkoin mieleeni.<\/p>\n\n\n\n

   \u201dKiputytt\u00f6, Tuonen neiti,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   joka istut kipukivell\u00e4<\/em>  <\/p>\n\n\n\n

   joen kolmen juoksevassa<\/em><\/p>\n\n\n\n

   veen kolmen jakaimessa<\/em><\/p>\n\n\n\n

   jauhaen kipukive\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Kipuvuorta v\u00e4\u00e4nn\u00e4tellen!<\/em><\/p>\n\n\n\n

   K\u00e4y kivut kere\u00e4m\u00e4h\u00e4n<\/em><\/p>\n\n\n\n

   kitahan kiven sinisen<\/em><\/p>\n\n\n\n

   <\/em><\/p>\n\n\n\n

Kattila on Kivuttarella<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Pata V\u00e4in\u00f6n tytt\u00e4rell\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Jolla keitt\u00e4vi kipuja,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Keskell\u00e4 kipum\u00e4ke\u00e4,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Kipuvaaran kukkulalla<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Kyl\u00e4 on keskell\u00e4 m\u00e4ke\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Kota keskell\u00e4 kyle\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n

   L\u00e4he keskell\u00e4 kotoa,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Kivi keskell\u00e4 l\u00e4hett\u00e4<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Siin\u00e4 reike\u00e4 yheks\u00e4n,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Jotk\u2019 on v\u00e4\u00e4tty v\u00e4\u00e4nti\u00e4ll\u00e4,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Puhkaistu puraisimella<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Se on reik\u00e4 keskimm\u00e4inen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

   Yheks\u00e4n sylen syvyinen.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dJ\u00e4ttil\u00e4iset lopettivat tuon ihmeellisen laulunsa ja min\u00e4 tunsin, ett\u00e4 oli jo aika l\u00e4hte\u00e4. Viel\u00e4 yksi heist\u00e4 kuitenkin sanoi minulle: \u2019Kun l\u00f6yd\u00e4t kidan, sin\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t my\u00f6s tien Tuonelaan. Siell\u00e4 is\u00e4si odottaa sinua.\u2019<\/p>\n\n\n\n

\u201dSitten min\u00e4 her\u00e4sin. Oli tullut y\u00f6 ja kuutamossa min\u00e4 n\u00e4in, kuinka j\u00e4tinlinna ymp\u00e4rilt\u00e4ni oli kadonnut palaten takaisin kiviseksi keh\u00e4ksi. J\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4 en en\u00e4\u00e4 n\u00e4hnyt, mutta edess\u00e4ni lojui hiiltynyt nuotio, jota en muistanut sytytt\u00e4neeni. Mutta mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4, kaikki kipu minusta oli kadonnut. Kuume oli laskenut ja haavani oli umpeutunut. Ehk\u00e4 Kivutar oli ottanut ne minusta pois ja vienyt Kipuvuorelle.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMutta niin olin saanut jo kaksinkertaisen varmistuksen siit\u00e4, ett\u00e4 minun tieni tulisi kulkea Kipuvuorelle. J\u00e4ttil\u00e4istenlaulujen sanat olivat kuin palaneet sieluuni. Laulu on toiminut karttanani ja riimit ovat minut t\u00e4nne asti johdattaneet. Olen tullut kolmen veden, Ounasjoen ja Kemijoen risteyspaikkaan. En\u00e4\u00e4 minun tarvitsee vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itse Kipuvuori.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kaikki olivat hiljentyneet kuulemaan Erkin kertomusta. Keskip\u00e4iv\u00e4n aurinko valaisi jo lehtoa kuin yritt\u00e4en taivuttaa luontoa viel\u00e4 viimeisen kerran kes\u00e4n puoleen ennen syksyn saapumista. Antero n\u00e4ytti mietteli\u00e4\u00e4lt\u00e4, mutta Sari vain tuijotti kiinte\u00e4sti Erkki\u00e4 sinisill\u00e4 silmill\u00e4\u00e4n ja l\u00e4pitunkevalla katseellaan. Kun kukaan ei sanonut mit\u00e4\u00e4n, p\u00e4\u00e4tti sotureiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 lopulta rikkoa hiljaisuuden.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJa niin sin\u00e4 tulit t\u00e4nne asti. Kauas Hiisi-j\u00e4ttil\u00e4isen maille kertoaksesi meille kuumehoureista kotipit\u00e4j\u00e4si metsiss\u00e4? Me olemme jo k\u00e4ytt\u00e4neet riitt\u00e4miin aikaa t\u00e4m\u00e4n miehen kuulemiseen\u201d, Antero tokaisi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dArvoisa p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u201d, Erkki uskaltautui jatkamaan. \u201dKipuvuori sijaitsee jossain t\u00e4\u00e4ll\u00e4, eik\u00f6 niin? Siell\u00e4 vuorella on yhdeks\u00e4n reik\u00e4\u00e4 ja niist\u00e4 keskimm\u00e4iseen tiet\u00e4j\u00e4nne loihtii ihmisten kivut. Enk\u00f6 olekin oikeassa? Vaikka j\u00e4ttil\u00e4iset ovatkin jo edesmenneit\u00e4, niin sallikaa minun k\u00e4yd\u00e4 Kipuvuoren kidassa, jotta saan tiet\u00e4\u00e4 puhuivatko he totta vai ei!\u201d<\/p>\n\n\n\n

Antero vaikeni hetkeksi ja muutkin soturit tuijottivat Erkki\u00e4 ihmetellen, kuinka t\u00e4m\u00e4 tiesi heid\u00e4n salaisuuksistaan. Sari hymyili tiet\u00e4v\u00e4sti, mutta ei puhunut mit\u00e4\u00e4n. Yht\u00e4kki\u00e4 Sikke p\u00e4\u00e4tti tarttua Erkin mustan paidan helmoista ja veti vaatteen n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti yl\u00f6s niin, ett\u00e4 koko mies oli l\u00e4hte\u00e4 paidan mukana. Kaikki tuijottivat Erkin paljasta yl\u00e4vartaloa. Sel\u00e4ss\u00e4 komeili pitk\u00e4 arpi. Tuore, mutta ei tulehtunut. Eik\u00e4 se vaikuttanut Erkin liikkumiseen mitenk\u00e4\u00e4n. Oli kuin h\u00e4n olisi aina kantanut tuota arpea.<\/p>\n\n\n\n

Sikke veti Erkin paidan takaisin ja oli kuin ei olisi mit\u00e4\u00e4n tehnytk\u00e4\u00e4n. Erkki sen sijaan punasteli Siken tempausta, eik\u00e4 tiennyt, miten olisi siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 jatkanut.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKunnioitan intohimoasi\u201d, Antero sitten sanoi. \u201d\u2026 mutta kuningas Kaukomieli ei sit\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 katsoisi, jos me ulkopuolisia p\u00e4\u00e4st\u00e4isimme Kipuvuoren syd\u00e4meen. Kirnuiksi me niit\u00e4 kutsumme ja hiiden pojille ne kuuluvat, eiv\u00e4t muille.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dAntero, jos sallit\u201d, Salminen sanoi yll\u00e4tt\u00e4en. \u201dT\u00e4m\u00e4 mies on todella sepp\u00e4, kuten h\u00e4n kertoikin, ja viel\u00e4p\u00e4 osaava. Ehk\u00e4p\u00e4 teill\u00e4 olisi k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 h\u00e4nen taidoilleen?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dN\u00e4ink\u00f6 on?\u201d Antero kysyi yll\u00e4ttyneen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dT\u00e4m\u00e4 on h\u00e4nen miekkansa\u201d, Sikke sanoi ja vei Erkilt\u00e4 ottamansa miekan Anteron n\u00e4ytille. T\u00e4m\u00e4 otti miekan vapaaseen k\u00e4teens\u00e4 tarkastellen sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dNo, jos sin\u00e4 sepp\u00e4 olet, niin viel\u00e4 on taidoissasi parantamisen varaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dMin\u00e4 en ole viel\u00e4 rautio, vaan puunveist\u00e4j\u00e4. Tuo miekka, jota nyt k\u00e4dess\u00e4nne pid\u00e4tte, on vain minun harjoituskappaleeni. Haluan oppia my\u00f6s hallitsemaan rautaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi rautaa hallita. Kun sen oppii tuntemaan, niin se luottaa sinuun ja antaa sinulle muodon, jonka valitset\u201d, Antero sanoi, py\u00f6ritti miekkaa muutaman kerran k\u00e4dess\u00e4\u00e4n ja palautti sen Sikelle. \u201dHyv\u00e4 miekka t\u00e4m\u00e4 on. Ei taidokas, mutta kevyt ja helppo k\u00e4ytt\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dH\u00e4n veisti uiskooni uuden per\u00e4simen tuosta noin vain. Puun kanssa h\u00e4n on taitava ja varmasti viel\u00e4 suureksi hy\u00f6dyksi teille, jos linnoitust\u00f6it\u00e4 ajatellaan\u201d, Salminen vakuutteli. Erkki oli kovin ihmeiss\u00e4\u00e4n, miksi Salminen noin h\u00e4nen puolestaan puhui, mutta oli sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n t\u00e4lle kuitenkin hyvin kiitollinen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKorppisoturi sin\u00e4 tuskin olet\u201d, Antero aloitti. \u201dJoten suutari pysyk\u00f6\u00f6n lestiss\u00e4\u00e4n, jonka sepp\u00e4 h\u00e4nelle veistelee. Jos todella olet niin taitava kuin t\u00e4m\u00e4 Jouko t\u00e4ss\u00e4 puolestasi vakuuttelee, olet paikkasi ansainnut v\u00e4ess\u00e4mme. Olisihan se tietenkin sopivaa, ett\u00e4 sep\u00e4n me l\u00f6ysimme seppien saarelta.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki olisi jotenkin halunnut osoittaa riemuaan Anteron p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4tti kaikenlaisen ulkoisen ylistelyn ja ilakoinnin vaikuttavan lapselliselta ja v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 tuohon hetkeen. \u201dKiitos, p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u201d, h\u00e4n sen sijaan tyytyi yksinkertaisesti sanomaan. Vilkaistessaan Salmista, t\u00e4m\u00e4 vinkkasi h\u00e4nelle silm\u00e4\u00e4. Erkki virnuili t\u00e4lle vastaukseksi ja kiitti mieless\u00e4\u00e4n jumalia. Oli ollut hetki\u00e4, jolloin h\u00e4n oli pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n hulluna ja ajatellut itsekin n\u00e4kyj\u00e4\u00e4n kuumehoureina, kuten Anterokin oli ensi alkuun ajatellut. Mutta Kipuvuori oli siis todellinen paikka ja pian h\u00e4n p\u00e4\u00e4sisi sen itse todistamaan. Ehkei h\u00e4n saisi viel\u00e4 lupaa astua itse kirnuihin, mutta h\u00e4n auttaisi linnoitust\u00f6iss\u00e4, kuten Salminen oli ehdottanut, pist\u00e4isi likoon kaikki taitonsa ja tekisi mit\u00e4 vain saavuttaakseen jatulien luottamuksen. T\u00e4h\u00e4n asti kaikki oli ollut johdatusta, miksei siis t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4inkin?<\/p>\n\n\n\n

Erkki her\u00e4si ajatuksistaan ja huomasi vasta sitten Sarin jatkaneen matkaansa Hannun kohdalle. Sikke oli vet\u00e4nyt esiin v\u00e4kipuukkonsa ja osoitti sill\u00e4 Hannua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n jatulien vangiksi Erkki kertoo n\u00e4ille tarinansa.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":480,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,7],"tags":[9,8],"class_list":["post-490","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-korppisoturin-synty","tag-hiidenkirnu","tag-korppisoturi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/490","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=490"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/490\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":504,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/490\/revisions\/504"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/480"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=490"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=490"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=490"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}