{"id":451,"date":"2023-04-10T10:30:19","date_gmt":"2023-04-10T10:30:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/?p=451"},"modified":"2023-04-29T08:57:43","modified_gmt":"2023-04-29T08:57:43","slug":"korppisoturin-synty-osa-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/2023\/04\/10\/korppisoturin-synty-osa-1\/","title":{"rendered":"Korppisoturin synty, osa 1"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirjoittanut: Tero Rautio<\/em><\/p>\n\n\n\n

K\u00e4sikirjoitustiimi: Tero Rautio, Antti Mikkola, Heikki Tikkanen<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuva: Oula Wargh<\/em><\/p>\n\n\n\n

Korppisoturin synty julkaistaan Hiidenkirnun sivustolla nelj\u00e4ss\u00e4 osassa viikon v\u00e4lein.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ruotsalaiset ja kirkko sanoivat, ett\u00e4 oli Herran vuosi 1346, mutta kainulaiset \u2013 joita my\u00f6s hiiden v\u00e4eksi ja jatuleiksi kutsuttiin \u2013 olivat jo vuosisatoja merkinneet riimusauvoihinsa toisenlaista aikaa. Siit\u00e4 kaikki olivat kuitenkin yht\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 elettiin kes\u00e4n loppua, elonkorjuun aikaa, joka Per\u00e4-Pohjolan er\u00e4mailla tuntui tuovan syksyn tuoksut ja v\u00e4rit mukanaan paljon nopeammin, mit\u00e4 Pohjanmaalla, sepp\u00e4 Erkki Uolevinpojan synnyinsijoilla.<\/p>\n\n\n\n

Kemijoella soutaminen vastavirtaan oli hidasta matkantekoa ja k\u00e4vi ty\u00f6st\u00e4. Kemijoen lohet kutumatkallaan pohjoiseen hyppiv\u00e4t vapaina heid\u00e4n editseen kuin raivaten tiet\u00e4 heid\u00e4n seurueelleen. Heid\u00e4n pitk\u00e4veneess\u00e4\u00e4n, uiskossa, oli purje apuna ja etel\u00e4st\u00e4 puhaltava tuuli oli tuonut jo helpotusta matkantekoon. Vene oli pitk\u00e4, solakka ja matalareunainen, jokiveneilyyn rakennettu. Se toi Erkille mieleen merimiesten kuvailut entisaikojen ruhtinaiden k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 veneist\u00e4, joiden keulaa traakkien kuvat olivat koristaneet.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 uiskoa ei silti voinut kutsua satalaudaksi, sill\u00e4 sadan sijasta heid\u00e4n markkina- ja kaupustelijaseurueensa k\u00e4sitti kaksikymment\u00e4 henke\u00e4. Soutumatka oli aloitettu meren rannalta Kemin seurakunnasta, kuten kirkko tahtoi nykyisin paikkaa kutsuttavan, ja heid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n\u00e4\u00e4n oli kahdenkymmenen peninkulman p\u00e4\u00e4ss\u00e4 merenrannalta sijaitseva kolmen joen risteys, kaikista ilmansuunnista kulkevien matkaajien kohtauspaikka. Kolmen joen risteyksen elonkorjuumarkkinat oli suuri tapahtuma, jossa taitavimmat tai ehk\u00e4p\u00e4 viekkaimmat kauppiaat saattoivat tienata huomattavan omaisuuden pitk\u00e4\u00e4 talvea varten. <\/p>\n\n\n\n

Kuinka Erkki nauttikaan noista maisemista heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n! Viel\u00e4 koskaan h\u00e4n ei ollut matkannut noin kauas kotoaan. Ruotsin ja Uusilinnan raja oli ylitetty, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 maat kuuluneet kellek\u00e4\u00e4n, ellei sitten niiden alkuper\u00e4isille kansoille ja heimoille. Luonto kaukana pohjoisessa oli jo karumpaa, mit\u00e4 Pohjanmaan korpimetsiss\u00e4, ja samalla kuitenkin kiehtovaa ja kaunista. Erkki tiesi heid\u00e4n olevan syv\u00e4ll\u00e4 Kainuunmaassa, jota ruotsalaiset kutsuivat nimell\u00e4 Kvenland. Tuo villi ja valloittamaton Pohjola, j\u00e4ttil\u00e4isten ja noitien koti, huokui vapautta, jonka kuninkaan varjossa el\u00e4v\u00e4t olivat jo unohtaneet \u2013 huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 Turun uusi piispa olikin tuonut helpotuksia Maunun ikeen alla oleville. Tai n\u00e4in ainakin v\u00e4itti papisto, joka tuota piispaa seurasi johtajanaan. <\/p>\n\n\n\n

Erkki Uolevinpoika oli kotoisin Salon pit\u00e4j\u00e4n Salonkyl\u00e4st\u00e4, Suomen pohjoisimmasta pit\u00e4j\u00e4st\u00e4. Sen asukkaat oli opetettu tottelemaan esivaltaa ja noudattamaan kirkon s\u00e4\u00e4d\u00f6ksi\u00e4. Erkki\u00e4 oli arveluttanut astua Salonkyl\u00e4n pohjoispuolella kulkevan Petajoen ja samalla niin kutsutun P\u00e4hkin\u00e4saaren rajan ylitse yht\u00e4 paljon kuin j\u00e4\u00e4minen Ruotsin rajojen sis\u00e4puolelle. Ihmisten luomat rajat olivat kuitenkin paljastuneet yht\u00e4 keinotekoisiksi kuin heid\u00e4n luomansa aikam\u00e4\u00e4reetkin. Ei rajaa ollut vartioinut kukaan. H\u00e4n oli saanut matkata t\u00e4ysin rauhassa Kemiin saakka tarvitsematta pel\u00e4t\u00e4 karjalaisia ry\u00f6st\u00e4ji\u00e4 tai mahdollisia per\u00e4ss\u00e4\u00e4n kulkevia lainvartijoita. Kemiss\u00e4 Erkki oli kuitenkin ollut hieman varpaillaan. Aiemmin samana kes\u00e4n\u00e4 kirkko oli nimitt\u00e4in astunut rajan ylitse ja k\u00e4ynyt taisteluun jumalattomina pit\u00e4mi\u00e4\u00e4n jatuleita vastaan. Pitkien kahakoiden j\u00e4lkeen hiiden soturit oli ajettu kauemmas pohjoiseen ja kirkko oli aloittanut uuden seurakuntansa perustamisen Kemiin.<\/p>\n\n\n\n

Paikallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei juurikaan viel\u00e4 n\u00e4kynyt, ellei sitten siin\u00e4, ett\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n oltiin rakentamassa puista kappelia. Erkki oli v\u00e4ltellyt kirkonmiehi\u00e4 ja lopulta l\u00f6yt\u00e4nyt miehen, joka voisi tarjota h\u00e4nelle matkan pohjoiseen kohti Korkalon ja Rovaniemen kyli\u00e4. Yll\u00e4tyksen\u00e4 Erkille oli kuitenkin tullut se, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut mill\u00e4 maksaa venematkaansa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dYhdell\u00e4 kolikollako ajattelit matkasi kustantaa?\u201d oli tuuminut Salminen, joka myi venematkoja kolmen joen risteyspaikkaan ja takaisin. Salminen oli viiksek\u00e4s, pukinpartainen mies, jonka kasvonpiirteet tekiv\u00e4t h\u00e4nest\u00e4 jotenkin ovelan n\u00e4k\u00f6isen. Puhuessaan h\u00e4n usein hymyili, mutta ei l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina hyv\u00e4ntahtoisesti. \u201dEi Korkalon ja Rovaniemen kyliin kolikolla p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ajat ovat muuttuneet nyt, kun ristin kirkko t\u00e4nne Kemiin seurakuntaansa jo pystytt\u00e4\u00e4. Vaativat jumalat kalliimpia uhreja venematkasta pohjoiseen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dJos kolikkoni ei riit\u00e4, niin mit\u00e4 muuta jumalat mahtaisivat kelpuuttaa maksuksi?\u201d Erkki oli sitten kysynyt, sill\u00e4 ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n Salonkyl\u00e4st\u00e4 h\u00e4n oli ehtinyt napata mukaansa vain v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mimm\u00e4n. Ja nyt h\u00e4nen viimeisill\u00e4 varoillaan ei tehnytk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n! Kysymys oli saanut Salmisen hymyilem\u00e4\u00e4n leve\u00e4mmin.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMit\u00e4 sinulla nyt sattuu olemaan. Lappalaisten turkikset ovat kovin arvokkaita. Hopea on arvokasta toisissakin muodoissa kuten koruina. Tai olisiko sinulla kuivattua haukea? Eik\u00f6? No, k\u00e4y minulle tuo sinun miekkasikin maksuksi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki oli miettinyt asiaa hetken. Aseella ei ollut suurta tunnearvoa h\u00e4nelle, sill\u00e4 se oli vain h\u00e4nen harjoitteluty\u00f6ns\u00e4. Oli h\u00e4n kuitenkin jo ehtinyt mietti\u00e4 nimenkin tuolle lyhyelle miekalle. Niinh\u00e4n sanottiin, ett\u00e4 miekat tottelivat is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 vasta sitten, kun niit\u00e4 kutsuttiin omalla nimell\u00e4\u00e4n. Lyhyt miekka oli tuonut Erkille mieleen linnun ter\u00e4v\u00e4n nokan. Korpinnokka. Ei hullumpi nimi ensimiekalle, h\u00e4n oli tuuminut, vaikkakaan ei miekan ter\u00e4 aivan niin lyhyt ollut.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSe ei ole kaupan\u201d, Erkki oli sitten vastannut. Ei olisi ehk\u00e4 viisasta l\u00e4hte\u00e4 kauas Pohjolaan vailla omaa asetta. Salminen oli n\u00e4ytt\u00e4nyt pettyneelt\u00e4. \u201dNo, en min\u00e4 sinulle haluamaasi matkaa pystyisi viel\u00e4 myym\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n. En t\u00e4n\u00e4\u00e4n tai huomennakaan. Kyll\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ihmisell\u00e4 huono onni k\u00e4yd\u00e4\u201d, Salminen oli manaillut.<\/p>\n\n\n\n

\u201dMik\u00e4 on ongelmana?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dVene on ongelmana. Per\u00e4sin otti ja hajosi n\u00e4ihin mataliin. Ei ole Kemiss\u00e4 sepp\u00e4\u00e4, joka sellaista ehtisi nyt tekem\u00e4\u00e4n. Laivojensa ja kappelinsa kimpussa vain h\u00e4\u00e4riv\u00e4t. Piti t\u00e4m\u00e4n nyt sattua! Uisko olisi t\u00e4ynn\u00e4 maksavia matkaajia pohjoisen elonkorjuumarkkinoille.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEnt\u00e4 jos min\u00e4 teen sinulle uuden per\u00e4simen?\u201d Erkki oli ehdottanut. Salminen oli revennyt nauramaan nuoruutensa viimeisi\u00e4 vuosia el\u00e4v\u00e4lle miehelle. Nauru oli kuitenkin hyytynyt, kun taitava puusepp\u00e4 oli tehnyt, mit\u00e4 oli luvannutkin ja uisko oli saatettu taas vesille. Salminen oli ollut erityisen tyytyv\u00e4inen ja k\u00e4ynyt salaa toteamassa Erkille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saisi samaan hintaan my\u00f6s paluumatkan Kemiin. Kukaan ei tiennyt, mit\u00e4 Salminen itse kenelt\u00e4kin pyysi venematkoistaan, mutta jokainen l\u00e4htij\u00e4 tiesi, ett\u00e4 mist\u00e4 tahansa maksusta huolimatta menomatkalla yl\u00e4virtaan jokaisen t\u00e4ytyi osallistua soutuun ja veneen kuljettamiseen koskien ylitse. Tuskin kukaan oli kuitenkaan saanut parempaa tarjousta kuin t\u00e4m\u00e4 nuori sepp\u00e4. Erkki oli vain kiitt\u00e4nyt ja j\u00e4tt\u00e4nyt mainitsematta, ettei h\u00e4n ollut en\u00e4\u00e4 tervetullut kotiseudulleen ja saattaisi sen sijaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 lopullisesti t\u00e4lle matkalle.<\/p>\n\n\n\n

Niinp\u00e4 he olivat p\u00e4\u00e4sseet aloittamaan matkansa ehti\u00e4kseen juuri parahiksi Korkalon ja Rovaniemen kylien markkinoille. Heid\u00e4n matkaseurueensa oli kaiken kirjava. Erkki sopi heid\u00e4n joukkoonsa vallan hyvin, sill\u00e4 ei h\u00e4n suinkaan ainoa sepp\u00e4 ollut. Suurin osa matkaajista oli kuitenkin kauppiaita. Moni saattoi olla matkalla pikemminkin ostamaan kuin myym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 Kainuunmaan tuotteita, kuten Salmisen mainitsemia lappalaisten turkiksia, pystyi myym\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in kalliiseen hintaan etel\u00e4ss\u00e4. Osa matkaajista n\u00e4yttikin kauppiailta, mutta osa heist\u00e4 oli h\u00e4myisi\u00e4 ja n\u00e4yttiv\u00e4t kaavuissaan pikemminkin munkeilta – kuten er\u00e4skin ruskeaan kaapuun pukeutunut kauppias, jonka hartaudesta saattoi vain tehd\u00e4 arvailuja ja jonka todellista nime\u00e4 ei kukaan tuntunut tiet\u00e4v\u00e4n. Erkki oli kuitenkin n\u00e4hnyt kultaisen riipuksen t\u00e4m\u00e4n Haarakieleksi kutsutun miehen kaulalla. Siit\u00e4 pystyi maalainenkin tekem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4telmi\u00e4, ett\u00e4 miehen t\u00e4ytyi olla vauras ja n\u00e4in ollen varsin onnistunut kauppiaan ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Mutta Erkin vieress\u00e4 soutava nuorehko mies kiinnitti eniten h\u00e4nen huomionsa jo heti matkan alusta saakka. Hannu Peteri oli nimelt\u00e4\u00e4n tuo arviolta samanik\u00e4inen mies kuin Erkki itsekin. Koskapa istuivat uiskossa vierekk\u00e4in, olivat he pystyneet juttelemaan vaivattomasti soutelun lomassa. He olivat k\u00e4yneet jo useita henkevi\u00e4 keskusteluja maailman luomisesta, jumalista ja taruista, kirkon sanomasta ja kainulaisten uskomuksista. Hannun silm\u00e4t olivat mit\u00e4\u00e4nsanomattoman harmaat, mutta niiden tuike kertoi ter\u00e4v\u00e4st\u00e4 \u00e4lyst\u00e4 ja hoksottimista.<\/p>\n\n\n\n

Hannu sanoi olevansa maanviljelij\u00e4,mutta Erkki oli kuitenkin hieman ep\u00e4luuloinen Hannun varsin kattavalta vaikuttavaa Biblian ja kirkon tuntemusta kohtaan, ja mainitsikin asian \u00e4\u00e4neen. T\u00e4h\u00e4n Hannu vastasi kertomalla olevansa kotoisin pienest\u00e4 Kaarlelan kyl\u00e4st\u00e4 kaksikymment\u00e4 peninkulmaa etel\u00e4\u00e4n Salonkyl\u00e4st\u00e4, mik\u00e4 saattoi selitt\u00e4\u00e4 vahvan vieraskielisen aksentin miehen puheessa. Tuntuihan tuolla alueella asuvan nimitt\u00e4in enimm\u00e4kseen vain ruotsinkielisi\u00e4. Hannun tila sijaitsi Kokkolahden sataman l\u00e4heisyydess\u00e4, jonne my\u00f6s ristinheimon puinen kirkko oli pystytetty. Kiert\u00e4v\u00e4t saarnamiehet pitiv\u00e4t vilkasta satama-aluetta hedelm\u00e4llisen\u00e4 maaper\u00e4n\u00e4 sanan julistamiselle. Koskapa Hannun perhe vietti paljon aikaansa sataman torilla vaihtaen peltojensa antimia, eloviljaa ja hamppua, kaloihin ja muihin tuotteisiin, kuuli h\u00e4n v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niin Biblian kertomukset kuin merimiesten vastapainoksi kertomat tarinat pohjoisten kansojen uskomuksista ajalta jo ennen Kiesus Ristusta. Selitys kuulosti Erkist\u00e4 uskottavalta ja toisaalta h\u00e4n koki Hannua kohtaan jopa jonkinlaista sielunveljeytt\u00e4. Olivathan he molemmat Kainuunmeren rannoilta kotoisin ja merimiesten tarinoiden kyll\u00e4st\u00e4mi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Venematkansa he olivat aloittaneet Kemist\u00e4 vasta puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ja kuljetettuaan uiskon Pet\u00e4j\u00e4skosken ylitse, ei h\u00e4m\u00e4r\u00e4n tulo ollut en\u00e4\u00e4 kaukana. Niinp\u00e4 Salminen totesi, ettei ollut mielt\u00e4 jatkaa n\u00e4in l\u00e4hell\u00e4 pime\u00e4n tulemista.  <\/p>\n\n\n\n

\u201dSamalla vaivalla j\u00e4t\u00e4mme uiskon nyt rantaan, leiriydymme ja aloitamme loput matkasta seuraavana aamuna. Matkaa Korkalon kyl\u00e4\u00e4n on en\u00e4\u00e4 vain kuusi peninkulmaa ja markkinat kyll\u00e4 kest\u00e4v\u00e4t koko viikon. Mutta me emme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kest\u00e4, jos pime\u00e4ss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme johonkin. On kuitenkin viel\u00e4 yksi koskikin ylitett\u00e4v\u00e4n\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kell\u00e4\u00e4n ei tuntunut olevan mit\u00e4\u00e4n leiriytymist\u00e4 vastaan, joskin Haarakieli saattoi manailla jotain mahdollisesta yhden p\u00e4iv\u00e4n tulonmenetyksest\u00e4. Kell\u00e4 oli tulukset, sytyttiv\u00e4t muutamia nuotioita rantaan, sill\u00e4 ilma tuntui jo nyt yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n viile\u00e4lt\u00e4 ja se tiet\u00e4isi kylm\u00e4\u00e4, joskin kirkasta y\u00f6t\u00e4. Jotkut p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kalastaa itselleen illallista, jos Ahti soisi heille antejaan, mutta suurin osa naukkaili mukanaan tuomia ev\u00e4it\u00e4\u00e4n. Erkki mutusteli kuivaleip\u00e4\u00e4 ja n\u00e4ki, ett\u00e4 Hannulla ja t\u00e4m\u00e4n vieress\u00e4 istuvalla kahdella muulla miehell\u00e4 oli mukanaan kapahaukea. Nielaistuaan leip\u00e4palansa, Erkki asteli Hannun viereen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlemme p\u00e4iv\u00e4n mitelleet sanan s\u00e4il\u00e4ll\u00e4\u201d, Erkki sanaili Hannulle runollisen leikkis\u00e4sti. \u201dEmmek\u00e4 ole voittajaa l\u00f6yt\u00e4neet. Joten mittelisimmek\u00f6 sen sijaan kalvan voimalla ja selvitt\u00e4k\u00e4\u00e4mme, kuka jumalista onkaan v\u00e4kevin?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dJoka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. N\u00e4in sanoi ristinheimon Mestari opetuslapselleen Pietarille, Rooman kirkon perustajalle\u201d, Hannu vastasi hymyillen. Erkki ny\u00f6kk\u00e4ili, sill\u00e4 h\u00e4n sattui n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Hannun vy\u00f6ll\u00e4 v\u00e4kipuukon, joka ei ollut sielt\u00e4 pisimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kenties Erkin omakin miekka oli lyhyt, mutta kuitenkin tuota v\u00e4kipuukkoa pitempi.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\u201dEn min\u00e4 mik\u00e4\u00e4n miekkamies itsek\u00e4\u00e4n ole. Ehkei ole kannattavaa harjoitella oikealla raudalla ennen kuin on siihen valmis. Kukaan meist\u00e4 tuskin haluaa pitk\u00e4ll\u00e4 matkalla haavoja, jotka voivat tulehtua\u201d, Erkki vastasi ja katsoi sitten mietteli\u00e4\u00e4sti hiljaa virtaavaan jokeen.   <\/p>\n\n\n\n

Hannu p\u00e4\u00e4tti jatkaa viel\u00e4. \u201dEi suuri tiet\u00e4j\u00e4 V\u00e4in\u00e4m\u00f6inenk\u00e4\u00e4n miekkaansa k\u00e4ytt\u00e4nyt kuin vasta Pohjolaan hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4\u00e4n. Joten ehk\u00e4p\u00e4 siis seuraamme h\u00e4nen esimerkki\u00e4\u00e4n.\u201d  <\/p>\n\n\n\n

\u201dSin\u00e4 siis tied\u00e4t vanhoista lauluista?\u201d Erkki kysyi yll\u00e4ttyneen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTied\u00e4np\u00e4 hyvinkin. Ja tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, ett\u00e4 laulu oli h\u00e4nen vahvin aseensa? Lauloi Joukahaisenkin suohon.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSenp\u00e4 min\u00e4 tiesin ja sanailun kyll\u00e4 taidan, mutta laulaa min\u00e4 en osaa. Sen homman min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n itse\u00e4ni taitavimmille\u201d, Erkki sanoi ny\u00f6k\u00e4ten toisen nuotion suuntaan. Heid\u00e4n mukanaan nimitt\u00e4in kulki kiertelev\u00e4 soitin- ja laulukokoonpano. Erkki oli h\u00e4mmentynyt, ett\u00e4 jotkut onnistuivat el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 soitolla ja runonlaulannalla. <\/strong>H\u00e4n oli joskus veist\u00e4nyt itselleen kanteleen ja valmistanut siihen viel\u00e4 jouhista kielet. Omasta mielest\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli oppinut v\u00e4h\u00e4isell\u00e4 vapaa-ajallaan jo varsin taitavaksi soittajaksi, mutta ei h\u00e4n silti ollut uskonut, ett\u00e4 pystyisi sill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tuo kokoonpano vakuutteli muille, ett\u00e4 he pystyiv\u00e4t nelihenkisen seurueensa soittamisella ja laulamisella ruokkimaan – viel\u00e4p\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isesti! Viel\u00e4 h\u00e4mmentyneempi Erkki oli kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 tuota kokoonpanoa vaikutti johtavan itseriittoisesti Noora-niminen nainen. Miehet seurasivat h\u00e4nen jokaista k\u00e4sky\u00e4\u00e4n ja h\u00e4n hoiti uiskossa soutuhommatkin rivakammin kuin monet miehist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Oli my\u00f6s varsin helppo p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 kokoonpanon menestys oli ennen kaikkea Nooran laulu\u00e4\u00e4nen varassa. He olivat ensi kerran kuulleet Nooran laulua, kun Salminen oli aloittanut soutulaulun, jotta he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t oikeaan tahtiin ja toinen toisilleen tuntemattomat ihmiset oppisivat toistensa rytmin. Sen j\u00e4lkeen Noora oli luikauttanut muutaman laulun yksin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen tyyni hiljaisuus oli laskeutunut uiskoon. Niin voimallinen ja sieluun asti ylt\u00e4v\u00e4 oli tuon ihmeellisen naisen \u00e4\u00e4ni. Se ei ollut tyypillisen hento ja huokoinen kuten naisten \u00e4\u00e4ni\u00e4 usein kuvailtiin, vaan se oli ter\u00e4v\u00e4 ja voimakas olematta kuitenkaan ruma tai sortuva.  <\/p>\n\n\n\n

Erkki ja Hannu hiljeniv\u00e4t ja alkoivat seurailla soitinseurueen valmistautumista. Sill\u00e4 v\u00e4lin, kun Noora teki hiljaisia hengitysharjoituksia saadakseen palleansa toimimaan kunnolla, jouhikanteleen soittaja etsi soittimelleen oikeaa virett\u00e4 huilun yksitt\u00e4ist\u00e4 s\u00e4velt\u00e4 apunaan kuunnellen. My\u00f6s ly\u00f6m\u00e4soittaja n\u00e4ytti viritt\u00e4v\u00e4n omaa soitintaan. H\u00e4nell\u00e4 oli mukanaan jonkinlainen sotilaiden patarumpua pienempi, mutta tiet\u00e4jien noitarumpua hieman isompi ly\u00f6m\u00e4soitin. Rummunsoittaja antoi silloin t\u00e4ll\u00f6in kevyit\u00e4 iskuja nuijallaanpingotetun nahan pintaan ja n\u00e4ytti muille merkki\u00e4 ollessaan valmis. Lopulta kun niin jouhikanteleen, huilun kuin rummunkin soittaja oli valmis, Noora liittyi heid\u00e4n seuraansa. H\u00e4din tuskin uskallettiin edes henk\u00e4ist\u00e4, kun nuo pohjoiset s\u00e4velet ja Nooran \u00e4\u00e4nen sointi vei heid\u00e4t muinaisten tarinoiden \u00e4\u00e4relle.                    <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Oli ennen Nelj\u00e4 neitt\u00e4,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Koko kolmet morsianta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Nep\u00e4 heini\u00e4 tekiv\u00e4t,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kokoelit kortehia<\/em><\/p>\n\n\n\n

Nen\u00e4ss\u00e4 Utusen Niemen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4ss\u00e4 Saaren Terhennisen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuin ne niitit, niin haravoit,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Heti ruoposit ruollen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lapohollen laskettelit,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Pistit pielihin v\u00e4lihin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

,<\/p>\n\n\n\n

Tuli poika Pohjolasta,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Nimelt\u00e4 tulinen Tursas.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ne Tursas tulehen tunki,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Paiskasi panun v\u00e4kehen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Tuli tuhkia v\u00e4h\u00e4inen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kypeni\u00e4 jukuruinen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ne kypenet kylvettihin<\/em><\/p>\n\n\n\n

Portin Pohjolan etehen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjo kannan kynnys alle.<\/em><\/p>\n\n\n\n

,<\/p>\n\n\n\n

Kave ukko pohjan Herra,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ik\u00e4inen Iku-Turilas,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4 vanha V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Makais \u00e4itins\u00e4 kohdusa<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kolme kymment\u00e4 kese\u00e4;<\/em><\/p>\n\n\n\n

Ik\u00e4vystyi aikojaan,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Oudostui el\u00e4mit\u00e4\u00e4n;<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vijlaisi \u00e4itins\u00e4 kohdun,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Potkaisi punaista tuota,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Sormella nimitt\u00f6m\u00e4ll\u00e4,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Vasemmalla varpahalla,<\/em><\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sti sotamiehen miekkoneen,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Satuloineen orihin,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kupehesta kunottaran,<\/em><\/p>\n\n\n\n

Lapsen vaimon lappiosta<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kylm\u00e4t v\u00e4reet kulkivat pitkin Erkin selk\u00e4piit\u00e4 Nooran laulun sanojen uppoutuessa h\u00e4nen sisimp\u00e4\u00e4ns\u00e4. Aivan kuin tuo kaikki olisi johdatusta ja Nooran laulu vain yksi merkki siit\u00e4, ett\u00e4 Erkki oli oikealla matkalla. Tietysti esiintyminen sai runsasta huomiota ja kiitosta. Nooran johdolla he esittiv\u00e4t viel\u00e4 pari muutakin laulua, joista toinen esitettiin jollain vieraalla kielell\u00e4. Erkki oli satamassa kuullut moniakin vieraita kieli\u00e4, mutta tuota h\u00e4n ei tunnistanut aiemmin kuulleensa. Enemp\u00e4\u00e4 ei soitinseurue lopulta p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt laulullaan ja soitollaan muita matkaajia ilahduttaa. Tienasivathan he kuitenkin elantonsa sill\u00e4, ett\u00e4 he lauluillaan her\u00e4ttiv\u00e4t tunteita, joita ei muuten uskallettu tuntea ja samalla muistutettiin tarinoista, jotka ilman laulajiaan saattaisivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 unholaan. T\u00e4m\u00e4 oli vain pient\u00e4 esimakua heid\u00e4n osaamisestaan ja ennen kaikkea hyv\u00e4\u00e4 harjoittelua heille itselleen ennen huomista markkinoilla esiintymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Soitinten vaiettua hiljaisuus laskeutui matkaajien keskuuteen kuin \u00e4iti peitt\u00e4isi huovalla nukkumaan asettuvat lapset. Silti juuri kell\u00e4\u00e4n ei ollut viel\u00e4 aika k\u00e4yd\u00e4 nukkumaan, vaikka h\u00e4m\u00e4r\u00e4kin oli saapunut. Erkki katseli niit\u00e4 muutamia t\u00e4hti\u00e4, jotka taivaalle olivat syttyneet, ja veti pohjoista ilmaa syv\u00e4lle keuhkoihinsa. Hannu puhui jotain kahden muun miehen kanssa ja siirtyi sitten l\u00e4hemm\u00e4s Erkki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dYliseenk\u00f6 tahdot matkata, jumaltenko asuinsijoille, kun noin t\u00e4htiin tuijottelet?\u201d Hannu kysyi Erkilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dUkko Ilmarinen taivaankannen takoi. Loiko my\u00f6s pohjannaulan, tuon kirkkaimman t\u00e4hden, sit\u00e4 kiinni pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 en tied\u00e4. Mutta ei, mieleni ei yliseen halua, ellei siell\u00e4 sitten asu joku niist\u00e4 haltioista, jotka tiet\u00e4isiv\u00e4t tien aliseen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dManan majoilleko?\u201d Hannu kysyi.<\/p>\n\n\n\n

Erkki ny\u00f6kk\u00e4si hiljaa. \u201dSinne ovat kaikki l\u00e4heiseni vajonneet. Is\u00e4ni jo silloin, kun olin pieni. Ja \u00e4itini\u2026 viime kaskikuussa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlen pahoillani\u201d, Hannu totesi.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJumaltauti h\u00e4net vei. Se, joka keuhkoihin iskee. Samoihin aikoihin, kun ristinheimo viett\u00e4\u00e4 sit\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4\u00e4n, jolloin heid\u00e4n jumalansa naulittiin ristille. Niin kuoli Kiesus Ristus ja niin kuoli \u00e4itini, eik\u00e4 minulla ole en\u00e4\u00e4 ket\u00e4\u00e4n\u2026 Mutta se minusta. Mik\u00e4 sinut t\u00e4nne matkalle toi, Hannu Peteri? Maanviljelij\u00e4 kerroit olevasi, mutta en n\u00e4e mukanasi paljoakaan tuotteita. En, vaikka sinulla on nuo kaksi miest\u00e4 mukanasi.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dSe on aivan totta, Erkki. Nuo kaksi miest\u00e4 ovat samalta kyl\u00e4lt\u00e4 kuin min\u00e4kin. Tulemme kaukaa, emmek\u00e4 n\u00e4hneet j\u00e4rke\u00e4 raahata peltojemme anteja n\u00e4in kauaksi kodistamme. M\u00f6imme tuotteemme jo Kaarlelassa ja niiden varojen turvin l\u00e4hdimme ostomatkalle l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme sellaista, jota edes Salonkyl\u00e4n Olavinmarkkinoilta ei ole l\u00f6ytynyt.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEhk\u00e4 olemme siis joskus t\u00f6rm\u00e4nneet Salonkyl\u00e4ss\u00e4. Se selitt\u00e4isi, miksi minusta tuntuu, kuin olisin tuntenut sinut jo pitk\u00e4\u00e4n. Mutta mit\u00e4 sellaista sin\u00e4 l\u00e4hdit t\u00e4\u00e4lt\u00e4 hankkimaan, mit\u00e4 et Pohjanmaalta l\u00f6yd\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hannu oli hetken hiljaa, kuin punniten sanojaan. \u201dToivottavasti et pid\u00e4 minua hulluna, mutta ep\u00e4toivoissani min\u00e4 l\u00e4hdin tarujen per\u00e4\u00e4n. Katsos, minunkin \u00e4itini on sairas. Ei h\u00e4n jumaltautia sairasta, sellaista, josta ei paranisi. Niin min\u00e4 ainakin toivon. Mutta eiv\u00e4t l\u00e4\u00e4k\u00e4rit, eiv\u00e4t rohdot, eiv\u00e4tk\u00e4 edes tiet\u00e4jien sanat pystyneet h\u00e4nt\u00e4 kivuissaan auttamaan. Ja jos ristinheimon Jumala onkin suonut seuraajilleen parantamisen lahjan, ei sit\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n pappi tai kiert\u00e4v\u00e4 saarnamies Kaarlelassa taida. Niinp\u00e4 min\u00e4 l\u00e4hdin tarujen per\u00e4ss\u00e4 sinne, miss\u00e4 kivut keitet\u00e4\u00e4n pois. Min\u00e4 l\u00e4hdin etsim\u00e4\u00e4n Kipuvuorta. Tai jotakuta, ehk\u00e4 tiet\u00e4j\u00e4\u00e4, joka tiet\u00e4isi,miten kivut sinne vuoreen loihditaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kipuvuoren kuullessaan Erkki h\u00e4tk\u00e4hti ja h\u00e4n vain toivoi, ettei Hannu pist\u00e4nyt asiaa merkille. Iltatulen loimussa Erkki n\u00e4ki Hannun harmaiden silmien ter\u00e4v\u00e4n katseen ja h\u00e4n punnitsi voisiko luottaa tuohon mieheen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dTied\u00e4n, kuulostaahan se hieman naurettavalta\u201d, Hannu jatkoi. \u201dMutta ep\u00e4toivoisena miehen\u00e4\u2026 Mutta se minusta<\/em>. Ent\u00e4 mik\u00e4 sinut<\/em> t\u00e4nne matkalle oikein toi, Erkki? Sepp\u00e4 sin\u00e4 sanot olevasi, mutta jos markkinoille taidat, niin ei tuohon sinunkaan p\u00e4rereppuusi paljoa myyt\u00e4v\u00e4\u00e4 mahdu.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Erkki oli vaitonainen ja hieman halutonkin vastaamaan kysymykseen. Mutta vaiteliaisuus saattaisi olla lopulta huonompi ratkaisu kuin totuuden kertominen, ainakin osatotuuden.<\/p>\n\n\n\n

\u201d\u00c4itini puhui is\u00e4st\u00e4ni vain harvoin ja olen ajatellut, ett\u00e4 is\u00e4n poismeno oli h\u00e4nelle liian suuri suru. Mutta kuolinvuoteellaan h\u00e4n k\u00e4ski minun l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n is\u00e4ni suvun karsikkopuuta. \u00c4itini uskoi, ettei is\u00e4ni kuolemaa ollut merkitty siihen puuhun ja siksi h\u00e4nen henkens\u00e4 ei ole koskaan saanut lepoa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Hannu kuunteli Erkki\u00e4 tarkkaavaisesti ja n\u00e4ki miehen katseesta, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli matkannut muistoissaan jonnekin kauas.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKertoiko \u00e4itisi, miss\u00e4 is\u00e4si karsikkopuu sijaitsee?\u201d Hannu lopulta kysyi.<\/p>\n\n\n\n

Erkki puisteli p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n. \u201dH\u00e4n ei tiennyt varmasti. Mutta vihjeen h\u00e4n antoi. H\u00e4n k\u00e4ski minun etsi\u00e4 sit\u00e4 paikkaa, jota sin\u00e4kin parhaillaan olet etsim\u00e4ss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Se ei ollut koko totuus, mutta Erkki uskoi sen olevan riitt\u00e4v\u00e4sti vakuuttaakseen Hannun. T\u00e4m\u00e4 tuijotti edelleen tarkkaavaisesti Erkki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJoten me siis etsimme samaa paikkaa. Min\u00e4 \u00e4itini ja sin\u00e4 is\u00e4si vuoksi\u201d, Hannu sitten totesi. Vaitonaisuus laskeutui noiden kahden v\u00e4lille, kuten se oli ollut jo pitk\u00e4\u00e4n muun joukon yll\u00e4. Siksi Salmisen saappaiden aiheuttama rasahtelu soran pinnalla tuntui tavattoman isolta \u00e4\u00e4nelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dVai te kl\u00e4pit Kipuvuorta etsitte\u201d, Salminen sanoi tavanomaista hiljaisemmin, mutta silti painokkaasti. \u201dTiet\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jatuleille se on pyh\u00e4 paikka. Eiv\u00e4t pid\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ulkopuoliset heid\u00e4n hoveihinsa tuppaavat tulemaan. Eiv\u00e4t etenk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen, kun Kemin menettiv\u00e4t kirkolle. Jatuleiksi ja j\u00e4teiksi heit\u00e4 kutsutaan, sill\u00e4 he ovat usein suurikokoisia, j\u00e4ttil\u00e4isten j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 kun ovat. Mutta kerrotaan my\u00f6s, ett\u00e4 heid\u00e4n keskuudessaan yh\u00e4 asuisi valtavia j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4. Kuulemma kovin ovat mieltyneet ihmislihaan. Erityisesti heille maistuvat juuri ulkopuoliset, jotka heid\u00e4n maillensa uskaltavat astua\u201d, Salminen sanoi myh\u00e4illen.<\/p>\n\n\n\n

\u201dSe paikka on siis olemassa? Tied\u00e4tk\u00f6 sin\u00e4, miss\u00e4 se sijaitsee?\u201d Hannu kysyi piittaamatta Salmisen varoituksista. Erkki oli kuulevinaan h\u00e4iv\u00e4hdyksen ep\u00e4toivoa miehen \u00e4\u00e4ness\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKen tiet\u00e4\u00e4 tied\u00e4nk\u00f6\u201d, Salminen vastasi, pilkalliseen ja omahyv\u00e4iseen tapaansa. Sitten h\u00e4nen huomionsa kiinnittyi jonnekin toisaalle. My\u00f6s Erkki ja Hannu sek\u00e4 muutamat muut k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t katseensa samaan suuntaan. Loppukes\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 illassa n\u00e4kyi selv\u00e4sti, miten kauempana yl\u00e4juoksulla oli syttynyt suuri tuli.<\/p>\n\n\n\n

\u201dN\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aivan kokolta\u201d, Hannu tuumi. \u201dSellaisia poltetaan Kaarlelassa pahojen henkien pois ajamiseksi kekrin ja Ukonjuhlan aikaan. Nyky\u00e4\u00e4n my\u00f6s ristinheimolaiset niit\u00e4 polttavat, p\u00e4\u00e4si\u00e4isen aikoihin. Mutta eih\u00e4n syksy viel\u00e4 ole niin pitk\u00e4ll\u00e4, jotta kekri\u00e4 juhlittaisiin, edes Kvenlandissa?\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi tuo kokko ole, ei\u201d, Salminen vastasi hiljaa. \u201dSe on jatulien tottotuli, sytytetty Totonvaaran vastarannalle.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dTarkoitatko, ett\u00e4 ne ovat kuin vainovalkeita? Varoitustulia, joita rannikollakin sytytet\u00e4\u00e4n vihollisjoukkojen ilmoittamiseksi?\u201d Erkki kysyi. Salminen ny\u00f6kk\u00e4si vastaukseksi. H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi tuijottamaan matkaajien joukkoa.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJatulit varoittavat omiaan vaarasta. Mist\u00e4 vaarasta, sit\u00e4 en tied\u00e4. Ajat ovat k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 levottomiksi. Muistakaa, ett\u00e4 min\u00e4 en vastaa teid\u00e4n arvotavaroistanne, itse olette niist\u00e4 vastuussa. Huomenna olemme perill\u00e4 jokien risteyksess\u00e4 ja hiiden v\u00e4ki kyll\u00e4 perinteisesti pit\u00e4\u00e4 huolta markkinav\u00e4est\u00e4\u00e4n. Mutta siihen saakka\u2026\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Salmisen ei tarvinnut sanoa sanottavaansa loppuun. Kuiskuttelu alkoi matkaajien kesken. Ne, jotka eiv\u00e4t olleet tulleet yksin, alkoivat keskustella y\u00f6n vahtivuorojen jakamisesta kesken\u00e4\u00e4n. Ne taas, jotka olivat yksin, alkoivat k\u00e4yd\u00e4 kauppaa omasta turvallisuudestaan. Hannu k\u00e4vi keskustelua kahden tuttunsa kanssa ja asteli sen j\u00e4lkeen viel\u00e4 Erkin luokse. T\u00e4m\u00e4 oli alkanut jo valmistella omaa y\u00f6sijaansa t\u00e4htitaivaan alle.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJuttelin juuri omieni kanssa. Voit liitty\u00e4 seuraamme, jos haluat. Nelist\u00e4\u00e4n vahtivuoromme eiv\u00e4t k\u00e4y kovin pitkiksi\u201d, Hannu ehdotti.<\/p>\n\n\n\n

\u201dKiitoksia huolenpidostasi. Mutta minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n arvokasta mukanani.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Se oli kyll\u00e4 totta. Erkill\u00e4 oli mukanaan vain v\u00e4h\u00e4n muonatavaroita, kolikko, puukko ja tulukset. Sek\u00e4 tietysti Korpinnokka.<\/p>\n\n\n\n

\u201dJos muutat mielesi, niin tied\u00e4t, mist\u00e4 meid\u00e4t l\u00f6yt\u00e4\u00e4\u201d, Hannu sanoi, toivotti viel\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 y\u00f6t\u00e4 ja poistui. L\u00f6ydetty\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4n pehme\u00e4n alustan, Erkki alkoi etsim\u00e4\u00e4n sopivaa asentoa. Oli h\u00e4nell\u00e4 viel\u00e4 mukanaan yksi esine, joka painoi h\u00e4nen rintaansa. Se oli musta kivi, ainoa muisto h\u00e4nen is\u00e4st\u00e4\u00e4n. Korpinkiveksi oli \u00e4iti sit\u00e4 kutsunut ja ehk\u00e4p\u00e4 siit\u00e4 oli Erkki saanut p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s nimen miekalleen. Se tuskin oli arvokas kenellek\u00e4\u00e4n muulle kuin h\u00e4nelle itselleen.<\/p>\n\n\n\n

Erkki nukahti levottomaan uneen, eik\u00e4 kukaan ulkopuolinen h\u00e4irinnyt heid\u00e4n untaan tuona y\u00f6n\u00e4. Mutta h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4, jonka kasvoja Erkki ei en\u00e4\u00e4 valveilla ollessaan muistanut, ei j\u00e4tt\u00e4nyt poikaansa rauhaan, vaan h\u00e4nen levoton henkens\u00e4 vieraili unissa useammin kuin viel\u00e4 koskaan ennen. Aina unessa Erkki n\u00e4ki is\u00e4ns\u00e4 kasvot, mutta aamun tullen ne katosivat h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n kuin aamukaste ruohonlehdelt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n noustessa. Silti juuri tuota miest\u00e4 h\u00e4n oli etsim\u00e4ss\u00e4 ja Erkki uskoi olevansa l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kuin viel\u00e4 koskaan ennen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tervetuloa matkalle Hiidenkirnun tapahtumiin n. 700 vuotta ajassa taaksep\u00e4in! Tero Raution kirjoittamassa lyhyttarinassa Salon pit\u00e4j\u00e4st\u00e4 kotoisin oleva sepp\u00e4 Erkki Uolevinpoika on l\u00e4htenyt pohjoiseen kohti Kainuunmaata etsi\u00e4kseen is\u00e4ns\u00e4 suvun karsikkopuun – tai n\u00e4in h\u00e4n ainakin kertoo matkakumppaneilleen. Venematka kolmen veden risteyspaikkaan kuitenkin katkeaa yll\u00e4tt\u00e4en.<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":468,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,7],"tags":[9,8],"class_list":["post-451","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi","category-korppisoturin-synty","tag-hiidenkirnu","tag-korppisoturi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=451"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":476,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/451\/revisions\/476"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/468"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=451"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=451"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.bofferoi.com\/hiidenkirnu\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=451"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}